sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Vuorelan koulutusta

Varoitan, että tulossa on todennäköisesti sekä pitkä että sekava selostus Lotta Vuorelan koulutuksista. Oltiin ensin Muskan kanssa lauantaina treenaamassa ja tänään jumpattiin ohjaajien kroppaa ja nuppia suunnanmuutoskoulutuksessa ja perään Henkinen valmentautuminen koiraurheilussa- luennolla. Antoisa viikonloppu takana siis!

Lauantain rataantutustumisen aikana tulleita asioita:

Koiran tulee osata ITSENÄISESTI käskysanalla seuraavat asiat:
- kepit
- kontaktit
- takaakierto
- putket

Tekniikat, joilla pärjää jo pitkälle:

- valssit
- persjättö
- takaakierto
- takaaleikkaus

Mikään pakko ei ole osata kaikkia mahdollisia ohjaustekniikoita, ja vaikka osaisikin niin kannattaa käyttää niitä, jotka tuntuu omilta. Ohjaukset tulisi valita niin, että ne on itselle helpoimpia ja koiralle nopeimpia. Itseä ilahdutti etenkin se, että ei tarvi osata kaiken maailman tekniikoita ja niiden variaatioita omilla nimillään :) Mä oon välillä tuskaillut kun en niitä kaikkia muista, siis tyyliin että saksalainen on yhtä kuin takaakierto-päällejuoksu-persjättö jos ei sitä SAKSALAISTA muista. Jes. Ja kuten Lotta mainitsikin, niin ei tarvi hävetä hiljaa jos joku puhuu jostain flipflopsarjasta josta et tajua mitään! Sekin osui muhun, oon joskus miettinyt jossain treeneissä pääni sisällä että oonkohan mä ainoa dorka joka ei tiedä, heh.

Ylipäätään tekniikan hinkkaaminen on paikoin Lotan mukaan johtanut siihen, että koirat on teknisesti tosi osaavia, mutta niiltä puuttuu raivo ja palo agilityyn ja sitä myötä vauhti.
Rataantutustumisessa ja radalla tulee ajatella aina estettä jota suoritat, ei sitä minne et ainakaan halua/pelkäät koiran menevän.

Lauantain treenirata:


Me mentiin tuo alusta loppuun pätkissä, vaikken oikein kunnolla tutustunut loppupäähän kun ajattelin että ei päästä sinne saakka. Kerrankin olis ollut videoitakin, mutta movie maker ei halua toimia enkä näköjään saa ladattua kaikkia pätkiä leikkaamattominakaan. Joten ei kuvaa, lisään joskus jos saan toimimaan. Ylipäätään pitäis kyllä kuvata enemmän ihan itseä varten!

Alku toimi jees kun en ite hätäillyt ja tein kunnon ohjauksen. Itse putken suulle saakka, koira vas. kädellä liikkeelle ja oikealla kakkoselle. Jostain syystä vitosesteelle haki väärälle puolelle. 8.esteen tein ensin takaaleikkauksella, mutta ehdin persjättöönkin ja se oli paljon parempi. 10. putken hakeminen oli alkuun hankalaa. 11:sta se saksalainen, joka ei meinannut onnistua sitten millään. Mä tein ensin väärin, mutta vaikka tein sitten oikeinkin niin meinasi koira tulla väärälle puolelle. Putkien haku tökki myös 18.sta kun ohjasin puomin oikealta puolelta. Keppien jälkeen heti valssaamalla M lähti herkästi 16.hypylle, kun tein valssin vasta myöhemmin oli ok. 24.putken sijasta valkkasi mielellään 26.hypyn, piti äänellä herätellä. Lopun tein ensin niin että 28.putki tuli takaaleikkauksella, siihen Lotta kehotti tekemään pyörityksen 27.hypylle ettei tarvi sitä takaaleikkausta tehdä kun hidastaa turhaan.

Meille työlistaan ihan perusjuttuja:
- erilaiset putkilähetykset
- valssi - tunsin piston sydämessä kun Lotta näytti jo rataantutustumisessa "vanhanaikaisen" valssin... yep, that's me.
- saksalainen - ohjaavan käden puolelle palkkaaminen

Tähän päivään. Fysiikkatreenistä en nyt ainakaan kerro tarkemmin, jotta tästä ei tulisi romaania, kuin että... Se on TÄRKEÄÄ. Kropassa nilkoista lähtee liike, polvet on tuki, lonkista lähtee liike, keskivartalo on tuki. Keskivartalo on liikkeen voimakeskus, ja sen pitäisi olla kunnossa. Nyt jo kropassa tuntuu, ja huomenna tuntuu takuulla enemmän. Toivottavasti viime talvena pyörinyt fysiikkatreeniryhmä jatkuu myös tänä talvena!

Sitten siihen mulle tärkeimpään aiheeseen, eli henkiseen valmentautumiseen. Mun muistiinpanot on sekavat ja pomppivat, enkä jaksa tehdä niistä selkeämpiä, mutta...

Kuten jo aiemmin sanottu, mulla on yberkisajännitysongelma. Alkuun piti vetää viiva itselle hankalimpaan asiaan, vaihtoehtoina: kisajännitys, itseluottamus, keskittyminen ja häiriöiden hallinta, kilpailu- ja harrastusmotivaation ylläpitäminen, vireystila. En muista oliko siellä muita ja sanamuodotkaan ei varmaan olleet ihan nuo, mutta sisältö kutakuinkin tuollainen. Minä arvoin kisajännityksen ja itseluottamuksen puutteen välillä. Valitsin jälkimmäisen, koska luulen sen olevan suurin syy tuohon kisajännittämiseen.

Keskittyminen ja häiriöiden hallinta
  • muut ihmiset häiriönä
    • kilpailutilanne= narsistinen. Jokainen saa käyttäytyä kuinka itselle parhaaksi.
    • paineistuminen muista ihmisistä, niiden mielipiteistä tai arvostelusta --- OLETUKSET siitä mitä muut ajattelee = ei hyvä. Paine tulee mokaamisesta usein tästä syystä.
    • kuinka monta toisen radalla näkemääsi "mokaa" itse muistat??
 Ole rehellisesti onnellinen onnistumisesta. Älä latista omaa fiilistä vähättelyllä.

Itsetuntoon ja luottamukseen vaikuttaa paljon myös ympärillä olevat ihmiset
  • jos ilmapiiri ja fiilis on huono, ei ole pakko treenata sellaisessa porukassa.
  • ilman merkityksellisiä ihmisiä ei pärjää: tsempparit hyvinä ja huonoina hetkinä
  • ei tule keskittyä merkityksettömiin ihmisiin ja siihen mitä oletat niiden ajattelevan
Ole ARMOLLINEN itsellesi. Ole YLPEÄ onnistumisesta. Esim. usein radasta muistaa sen yhden virheen, vaikka muut 19 estettä olisi menneet onnistuneesti.

Koira peilaa ohjaajan fiiliksiä - jos oma paketti ei ole kasassa, se heijastuu koiraan.

Keskittyminen - mielikuvaharjoittelu.
  • ajatusankkurit/mielikuva-ankkurit paniikin hetkellä: ajatukset rauhallisesta paikasta, rauhoittava mantra
 Valmistautuminen kilpailuun
  • fyysinen tankkaaminen tärkeää. 
  • selkeät valmistautumisrutiinit
  • oma fyysinen lämmittely vireystilan parantamiseksi
Kilpailu- ja harrastusmotivaation ylläpitäminen
  • mieti miksi harrastat lajia koiran kanssa
  • miksi kisaat? kisaamista ei koiran takia tarvitse harrastaa
  • tavoitteet? haaveet?
    • nämä on eri asia, esim. tavoite ei voi olla voittaa maailmanmestaruutta
    • tavoitteiden oltava realistisia, oman ja koiran tason mukaisia ja suhteessa treenimäärään
  • perustreenissä itsensä haastaminen motivoinnin ylläpitämiseksi on tärkeää; kilpailunomainen treenaaminen auttaa myös kisatilanteissa itseä ja koiraa
    • jos oma vire tietynlainen vain kisoissa, koiralla on sama juttu
      • ohjaajalla kuppi nurin/ on outo = koira ei toimi
  • taukojen pitäminen tärkeää
Mitään ei PIDÄ tai OLE PAKKO. Haluan. Saan. Voin. On mahdollisuus.
  • liika tulostavoittelu ei hyvä, tekeminen on tärkeämpää.
Jos ajatuksilla saa aikaan negatiivisen tunteen, paniikin, jännityksen ym. niin miksei samalla tavalla positiivista?
Tunteille ei voi mitään, mutta sille voi miten niiden kanssa selviytyy ja toimii.

Vireystila
  • tiedosta ensin, mikä itselle on optimaalinen vireystila. Virittämiseen auttaa esim. fyysinen valmistautuminen, musiikki, lämmittely, rutiinit.
Jep, tuli sekava sepustus. No mitä jäi käteen. Allekirjoitin aika paljon noista asioista ja löysin niitä roppakaupalla itsestäni. Tehtiin mm. harjoitus jossa piti ensin parille kehua itseä ihan törkeästi ja sitten kuunnella kun se toinen kehui minua. Oli tosi hankalaa ja noloa :) Että miksei sitä voisi ihan ajatella itsestään hyvää, ja että kyllä mä osaan. En kaikkea ikinä koskaan, mutta osaan kuitenkin jo paljon. Sinänsä en jää yleensä vatvomaan hirmuisesti mokia, tai ainakaan sillä tavalla että se mua masentaisi. Mutta se jo ETUKÄTEEN pään sisällä huokailu, että "oih en selviä tästä" - kylläpäs selviän! Mulla se pahin paniikki ja jännitys saattaa alkaa matkalla kisapaikalle tai joskus jo kotona, hetki jolloin se häviää on yleensä kun mennään radalle. Mä oon nyt viime aikoina tehnyt niin, että lämmittelen kisapaikalla ensin koiran ja vien autoon, ja haen sen just ennen radalle menoa juurikin siksi etten oksentaisi sitä omaa hermoilua Muskaan. Koska se tasan tarkkaan tarttuu siihen jos vedän koiran kanssa paniikissa rinkiä ja jankkaan rataa päässä. Ja kappas, kun mennään radalle on Muska kuin sunnuntaiseuroissa. Ulkoisen "paineen" ottaminenkin on tosiasia, vaikken sitä yhtään ymmärrä kun meillä ei ne tulostavoitteetkaan mitkään päätä huimaavat ole. Silti se muiden paikalla olo kai jännittää. Pikkusen vähäsen jännitystä on laannuttanut se, että ollaan aika ajoin kisattu aika paljon. Mutta tekemistä on vielä reippaasti. Maiju sanoi myös järkevän lauseen, jonka on itse jossain vaiheessa oivaltanut: tätä tehdään itseä, ei muita varten. Että mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelee? Ja toisaalta, niin, en minäkään ajattele toisten virheistä että olipahan nolo moka ja naura pääni sisällä, tai ole iloinen toisten epäonnistumisesta. Saatikka muista niitä. Että miksi joku muu tekisi meille niin? Vaikea uskoa, että ketään ihan hirveästi kiinnostaa tuhlata energiaansa meidän kämmäyksistä riemuitsemiseen tai niille nauramiseen :) Aiheesta voisin kirjoittaa vielä paaljon lisää, ja varmaan jossain vaiheessa tästä tulen toiseenkin kertaan avautumaan. Nyt ei enempää.

Illalla käytiin tekemässä lenkki, jonka Muska valitsisi joka päivä jos saisi. Eli jonka minä valitsen kun en jaksa tarpoa metsälenkillä: kiekot kainaloon ja kävely järvenrantapuistoon. Tehtiin jabadabaduutreeniä ja Muska oli supertaitava frisbeekoira! Koppeja napsui ja meillä oli tolkuttoman hauskaa. Kikkailtiin vähän myös temppuja - jalan yli hyppyä ja siitä koppaamista, butterflytä ja pujottelua. Sitten koissu pääsi vielä pulikoimaan ja oli onnensa kukkuloilla, leuhkana nokka ja häntä pystyssä kantoi kiekon kotiin. Olin itekkin ihan hymy korvissa, on se vaan hieno koira <3 TÄMÄN FIILIKSEN TAKIA MINÄ HARRASTAN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti