torstai 21. marraskuuta 2013

Haukkuparka sairastaa, häntä hellikäämme

Täällä on kaksi rauhasta vähemmän sekä surkeankärsivä ja masisteleva koiruli.

Tiistaina ja keskiviikkona tehtiin vielä viimoset treenit ennen määrittelemättömän mittaista saikkua. Piirros on kutakuinkin sinnepäin...




Tehtiin ryhmässä ratatreeniä vaihtelun vuoksi, mikä oli kyllä kieltämättä kivaa. Ajatuksena oli, että pitää ottaa lentävä lähtö, eli koiraa ei saa jättää pönöttämään A:n taakse ja mennä itse asemiin 2.hypylle. Yhtä matkaa siis lähdettiin A:lta. Irrotin kakkoselle, jotta sain hyvästi etumatkaa 3-esteelle että taasen ehdin näyttämään sylkkäriä neloselle ja kääntämään kulmaa sopivaksi putkea silmällä pitäen. Toimi nätisti. Putkeen irrotuksella ehti merkkaamaan kutosen taakse linjaa kepeille. Kepeiltä putkeen irrottaminen on sinänsä meille keppien edelleen tökkivästä vauhdista johtuen hankalaa, en voi oikein jäädä koiran taakse kepeillä yhtään. Irtosi kuitenkin nätisti ja itse piti vaan laittaa töppöstä toisen eteen että ehdin persjättöön. 10.putken jälkeen tulevat hypyt vähän takkusi. Linjatessa 11:sta hyvää kääntökulmaa kohti 12:sta, Muska näytti miten taitavasti hän osaa takaakierron. Kun vähän pehmensin, niin teki oikein. 12:sta niisto-persjättö oli sekin vähän hankalaa ensin. Suurin vaikeus oli 15. kepit putken jälkeen. Ohjasin ensin A:n puolelta, ja hirmusen vaikeeta oli saattaa koiraa tarpeeksi pitkälle ennen poispäinkäännöstä. Näytin käännöstä liian aikaisin, ja haki väärään väliin. Saatiin lopulta onnistumaan tältäkin puolen, mutta kokeilin vaihtaa puolta valssilla putkelle, ja toimi paremmin. Saatto piti vain muistaa riittävän pitkäksi näinkin. Loppu toimi ok - rohkeasti vain putkelle lähetys ja vauhdilla persjättöön ja maltillinen ohjaus 17. hypylle jotta 18 onnistui sylikäännöksellä. Mukava rata jossa myös sopivasti haasteita. Onnistui yllättävän hyvin ja jäi iloinen fiilis treenien jälkeen! Ja aina ja edelleen jaksan riemuita kun koiralla on vire kohdallaan ja siitä näkee että silläkin on hyvä fiilis. Jesh. Tämmöset radat on meille hyviä, että vaikka on teknistä tekemistä niin pitää juostakin ja rytmittää oikein. Pelkkä käännösten veivaaminen ratatreenissä pitäisi jättää melko vähälle, että vauhti ja hyvä meininki pysyisi yllä.

Mutta nyt ei sitten ole vauhtia eikä meininkiä. Itkua ja kainalohoidon kaipuuta on sitäkin enemmän. Leikkaus meni hyvin, lekuri totesi, että nyt oli todella operaatio joka oli välttämätön. Kummassakin rauhasessa oli ihan paksua eritettä, joka kutakuinkin sementöitynyt - joten mitään mahdollisuutta niiden tyhjentämiseen kokonaan millään konstilla ei olisi ollut. Rauhaset oli myös normaalia isommat. Tietenkin itelle tuli paska koiranomistaja - fiilis, olisi pitänyt käydä leikkauttamassa jo aiemmin. Kysyttiin josko haluaisin ottaa pallukat mukaan ja tehdä muistoksi korvakorut - jätin välistä :)



Pari tuntia meni operoidessa, joten me lähdettiin oman mielenrauhan vuoksi käymään syömässä siinä vaiheessa kun M doubattiin. Kotona se ei liiku mihinkään jos ei komenna, ja sen pitää olla ihan kiinni jommassa kummassa meistä. Ulkona suostui kävelemään alkupaniikin jälkeen, mutta kyykkimisyrityksistä huolimatta kakkosen tuottaminen on liian kivuliasta. Otettiin kauluri pois, kun ei vielä yritä ährätä peräpään kanssa. Yöksi se on kuitenkin laitettava. Tästä tulee piiitkä viikonloppu. Myönnän, että kaiken säälin keskellä myös vähän repeiltiin sen tyylikkäälle sheivatulle berberille :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti