sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Hipships hops

Ryhmätreeneissä oli teemana tällä viikolla takaakierrot. Ne sujui ilman suurempia ongelmia. Tai no tokikin ihan ite totesin pääni sisällä, että miksihän yleensä ryysin niitäkin näyttämään niin läheltä. Hyvällä ohjaamisella M kyllä osaa kiertää ihan itte ilman että oon kuonosta ohjaamassa. Ja kun sillä esteeseen kiinni liimautumisella peitän välillä koko siivekkeen koiralta, niin eihän sillä raukalla ole edes hajuakaan mitä he****tiä tässä pitäis olla kiertämässä. Mutta siis joka tapauksessa, takaakierrot oli ok, mutta luottoa koiraan. Jos en muuta, niin näiden agilityharrastusvuosien aikana oon oppinut havainnoimaan omia tumpelointejani. Asia sitten erikseen, että osaanko tehdä niille mitään. Siinä on vielä aika paljon tekemistä. Kuten nyt sitten ne valssit. Tein tuolla takaakiertotreenien lomassa söpösiä hipityisvalsseja TAAS. WTF? Hipityisvalssissa sillä tavalla hipsutellen pienin, lyhyin töppöaskelin siirrytään kohti seuraavaa estettä. Saan ahdettua kolme askelta vaativaan liikkeeseen verrattuna kuljettavaan matkaan varmaan tuplaten tipuaskelia. AARGH. Huomasin senkin ihan itse, vaikka niin huomasi onneksi koutsina ollut Helikin. Rataantutustuessa en kyllä niitä tee, mutta kun koira tulee mukaan niin hipships vaan. *Kirosanoja monta tähän.*

Jos jotain postitiivista, niin muurin suorittamiset vähän hankalemmistakin kulmista tai muurin jälkeen käännyttäessä onnistui. Ei kolissut.

Tällä viikolla ollaan tehty myös frisbeetreenit pariin kertaan. Epätoivo tykyttää takaraivossa välillä irrottamis/luopumistreenin kanssa, mutta luulen että ahkeralla harkkaamisella se kyllä vielä onnistuu. Ehkä. Mutta on se vaan onnellinen kun kiekot lähtee matkaan.


 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti