keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ollaan niinkuin ennenkin - treenipäivis

Ollaan me tässä tuomiota odotellessa treenattukin.

Viime viikon ryhmätreeneissä teemana oli radan muistaminen ja pitkän radan kisanomainen suorittaminen. Ajatuksena oli siis ainakin kovasti pyrkiä suorittamaan 33.esteinen rata yhdellä kyytiä. Tutustumisaikaa taisi olla about 5-6 minuuttia.  Teknisestihän tässä ei ole mitään ihmeellistä, itse jouduin kyllä kovin keskittymään tutustumisajan siihen, että muistan radan.


Ihme ja kumma, mutta koiran kanssa rataa suorittaessa muistin - oujee! Eka rundilla meille taisi tulla vitonen 7.puomin alastulolta - aijai, juoksukontakteja PITÄÄ treenata. Vauhdin kasvaessa virheiden määrä kasvaa, ja M meinaa loikata ennen kontaktipintaa sivusta alas mun liikkeen viedessä poispäin. Jatkoin kuitenkin rataa korjaamatta, ja sitte hyllytettiin vielä 2 kertaa. M poimi 12.hypyn jälkeen ennen pussia hypyn putkelle päin, ja toinen hylly samalta hypyltä toiseen suuntaan 22. putkesta tultaessa. Kumpikin täysin mun virheitä, kuten yleensä. 12. hyppyä olin ottamassa vastaan hypyn takaa ja koira siis pussille lähdettäessä vasemmalla - en ottanut hanskaan riittävän reippaasti ja linjakin liikaa hypyn suuntaisesti. 22. putken jälkeen olin turhaan jo liika kaukana putken suusta josta M tuli ulos, enkä äänellä riittävän ajoissa viestinyt suuntaa. Joten valkkasi vaan edessä olevan esteen. Toisella kiekalla nuo hyllykohdat sujui, ainoa viba siinä taas tuli keppien sisäänmenosta 2.väliin. Taas koska olin huono ohjaaja. Mutta kaikenkaikkiaan hyvä treeni, koiralle lystiä rällää ja itelle muistijumppaa. Ei otettu kuin nuo kaksi toistoa, koska Muskalla oli hyvä fiilis eikä hinkattavaakaan ollut. Hyvä draivi, jeesfiilis.

 Eilen Maiju piti meille sylkkäri- ja poispäinkäännöstreenit. Sama harjoitus tehtiin peilikuvana myös toisinpäin.


Muska ei oikein tahtonut tulla ohjauksiin vaan alkuun paahtoi niistä läpi. Se oli niin täpinöissään ettei meinannu pöksyissään pysyä. Napakkuutta omaan ohjaamiseen! Kunnon jarru 2. hypylle kääntämällä kroppaa poispäin hypyltä. ODOTA että koira tulee mukaan ohjaukseen, älä lähde pakittelemaan ennen kuin se on kääntynyt! Muska taipui lähtemään käännökseen ja hyppyyn kolmoselle tosi läheltä siivekettä, jolloin ponnistuspaikka ei ollut ideaalinen. Korkeammalla rimalla olis tuottanut varmasti ongelmia. Hyvin itsensä kokoavana sai linjan ihan ok:ksi putkelle, mutta herkästi vie tuolla linjauksella viistoon laskeutumispaikan. Mulle siis malttia peruuttaa ja pitää hanskassa, jotta hyppäämislinjan saa suoraksi. Kotiläksyksi meille muutenkin ohjaukseen tulemista simppelillä pakitustreenillä. Ei saisi unohtaa näitä perusjuttuja, soosoo! Ja vähän oli M:n mielestä siistiä kun nakkia vaan tuli - näilläkin koiran motivaatioita saa nostettua. Poispäinkäännöksessä sama homma, että ota se otus siihen käteen äläkä anna sen juosta läpi hentoisista ohjausyrityksistäsi. Vaikka käytät vastakkaista kättä, pidä rintamasuunta eteenpäin. Seivailin poispäinkäännöstä sillä, että vedin omaa linjaa turhan kauas esteestä. Kyllä sen pitää tulla siihen ohjaukseen vaikka menisi läheltäkin hyppyä. Tämä treeni taas hyvä vastakohta edellisviikolle: teknistä zoomailua. Tunnustan, että mulla on paha tapa ohjailla välillä vähän sinne päin, koska M melko kohtuullisesti lukee mun löysäilyohjaustakin ja seivailee. Ompa kyllä tosi reilua koiraa kohtaan, että teeppä sinä nyt tosissas niin mä tässä vähän ohjailen. Ryhtiliike siihen omaan tekemiseen treeneissä taas! Osaan kyllä paremminkin. Ja tällä setillä kontrasti kisoihin on melko huima, kun siellä taas roikutaan sen koiran naamataulussa kiinni, että älä vaan tee mitään omia ratkaisuja. Joku kultainen keskitie olis ihan hyvä, jota toteuttaisi sekä treeneissä että kisoissa.

Niin, ja siitä tuomiosta sen verran, että jo viime viikon perjantaina käytiin Takalalla. En pystynyt odottelemaan viikonlopun yli, ja onneksi saatiin aika. Enpä juurikaan viisastunut, vaan nyt odotellaan tuloksia näytteistä 2-3 viikkoa. Ymmärrettävää, ettei lääkäri uskalla käydä arvailemaan pelkästään tunnustelemalla. Voi olla käytännössä mitä vaan, ärtyneisyydestä imusolmukesyöpään. Tai joku reaktio anaalirauhasten poistamisesta. Tai ihan mitä vaan. Pahinta ei tietenkään pitäisi pelätä, vaan elellä normielämää kunnes toisin todistetaan. Jjep, ilon kautta. Kaikkeni yritän, että pystyisi olla ajattelematta koko asiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti