keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Because I'm happy

Tämän hetkiset fiilikset:


Saatiin eilen tulokset, jotka oli varmasti parhaat mahdolliset! Fibrotisoiva pannikuliitti. Lyhyesti suomeksi krooninen tulehdus josta arpikudosta, ei todettu aktiivista tulehdusta. Voi johtua aiemmasta vierasainereaktioista, märkäisestä tulehduksesta, lääkereaktioista tai traumasta.
Eli todennäköisesti seurausta joko leikkauksesta, puremasta ja siitä seuranneesta bakteerista tai niiden yhteissummasta. Patteja tulee nyt seurata sen varalta että suurenevat, mutta eilen kun uskalsin niitä kokeilla, niin ne on ihan älyttömästi pienentyneet viikon aikana. Se isompi on kutistunut melkein puolella. JIPPII! Jos ne alkavat koiraa vaivaamaan, ne voi leikata pois. Tässä on kuitenkin ollut ihan riittämiin draamaa, joten ainakaan toistaiseksi en näe tarpeelliseksi alkaa niitä poistamaan. Vierähti kyllä miljoonan painoinen kivi sydämeltä. Nämä kaikki viime aikaiset huolet on kyllä antaneet mainion muistutuksen siitä, että mikään muu ei ole tärkeämpää kuin se, että mulla on terve koira. Ja että mulla ylipäätään on koira. Ja justiin tuo koira. Arvosta sitä, joka päivä. Kaikki muu tulee sitten kaukana perässä!

Treenirintamalla on ollut vähän turhankin aktiivista, joten onneksi nyt tulee viikon totaalibreikki. Lauantaina oltiin Minna Niskalan koulutuksessa, sunnuntaina käytiin tekemässä fribaa, maanantaina oli Maijun hyppytekniikan projektiryhmä ja tiistaina normi ryhmätreenit. Treeneissä on ollut ihan älyttömän hyvä meininki, ja oma onnellisuus tekemisestä on ollut korostetusti huipussaan ehkä siksikin, että eiliseen saakka on mielen takana ollut pelko siitä, että se loppuu. Ja eilen taas tunnelma oli katossa kun huoli oli poissa. Aksatreenien jälkeen on ihan ääneen pitänyt todeta, että voi miten älyttömän hauskaa se on! En tiedä mitä Muskan vireelle on tapahtunut, mutta se on kyllä ollut lloistava. Varmaan pitkällä sairastelutauolla ja mun omalla suupielet korvissa tekemisellä on osuutta asiaan. Me vaan nautitaan ihan älyttömästi tällä hetkellä :)

Minnan rata tuossa:



Lyhykäisyydessään hyvin kulki, ainakin mun mielestä. Sain kehuja kouluttajalta omasta liikkumisesta, MINÄ. WAU. Eka rundilla jouduttiin tekemään pätkätoistoja 7. hypylle, Muska kääntyi niin tiukasti että tuli rima alas ja taisi räjäyttää koko siivekkeenkin kerran. Sille tuli kiire, koska mulla oli kiire. Ihan rauhassa ehdin viedä perille saakka ja ponnistuspaikalle valssaamaan. 9:n takaaleikkaus meinasi mennä turhan pitkäksi itsellä. Odottaa ja irrottaa täytyy ettei linjat koiran kanssa mene turhan lähekkäin. Eniten takuttiin 12.hypyn pakkovalssi-jaakotuksella ja sitä seuranneella niisto-sokkarilla 13:sta. Olin suunnitellut rataantutustumisessa saksalaista, mutta halusin treenata tuota. Oma linja meni liian kauas hypystä, M nappasi sen väärältä puolelta vaikka yritin saada sen tulemaan käteen - ajatteli varmaan että ei kai se tuonne seinään mua voi haluta... Saatiin se kyllä toimimaan hyvin kun oma ohjaus ja rytmitys oli oikein. 13:sta sai vähän keräillä ajatukset kasaan, sekin sujui kyllä kun edellinen ohjaus saatiin toimimaan. Eipä siinä sen kummempia ongelmia ollutkaan. Paitsi A:n alastulokontaktit, mutta eipä niistä sen enempää... Toisella kiekalla vedettiin rata vaan kerran nollana läpi, ja jätettiin siihen. Tehtiin kyllä se nolla, mutta ohjauskuviot vähän vaihtui matkalla ;) 4. esteen jälkeinen sokkari jäi tekemättä, joten seivasin 5.:n takaaleikkaamalla. Samoin 13:sta sama homma, joten vedin vaan 14:sta taakse koira väärällä puolella. Minna naureskeli, että hienosti ainakin osaan vauhdista keksiä uusia ratkaisuja, ei sekään haitaksi ole! Että jos tajuaa tehneensä muuta kuin suunnitteli, pystyy vaihtamaan lennosta ohjausta eikä jäädy paikalleen. Hymy oli herkässä treenin jälkeen!

 Jonnan tiistaitreeneissä tehtiin ensimmäisellä kiekalla tekniikkaa. 4.hyppy ohjattiin backlapin tapaisella, tällekin lienee on joku oma nimityksensä...? Rengas piti ohjata sen oikealta puolelta, ja koira vietiin hypylle niin, että oma asemointi oli nelosen vas. puolella.
Esteen yli vasemmalla kädellä ja oikealla linjaus kohti 5.estettä. Sama juttu myös tuolla toisella pätkällä. Niin ja molemmat harjoitukset myös peilikuvana. Nämä vaan sujui.


Ja koska ne sujui, keksi Jonna meille rällättävää toiselle kierrokselle. Ja mehän rällättiin!  Mut laitettiin juoksemaan niin monta kertaa että jalat huusi armoa. Tätäkin tehtiin kumpaankin suuntaan. Monta kertaa ja täysiä. Ja sitte yhdistettynä putkeen molemmat puolet. Jännä juttu, että 5. putken jälkeen rengas imi ainoastaan kun mentiin rata noin päin kuin tuossa piirrustuksessa.Oli niiiin kivaa!!! <3



Frisbeetreeneissä omalta osaltamme harkattiin edelleen sitä kiekon jättämistä niin, että olin itse hallin keskellä ja heitin vuorotellen eri suuntiin. Kiekko tulee edelleen melko lähelle mua, mutta se ei sinänsä haittaa, kun juoksee se suussa kuitenkin kohti ja tiputtaa vauhdista kun valmistautuu seuraavaan heittoon. Sitten heittelin butterflytä ja jalan yli hyppyä. 

Hyppytekniikassa tehtiin perussarjaa ja set pointtia okserilla. Niin, me ollaan siis hyppytekniikkaprojektiryhmässä, joka liittyy Maijun kouluttautumiseen hyppytekniikkakouluttajaksi. Muska oli niin fiiliksissä namipalkasta, että ei meinannut malttaa keskittyä. Se teki kyllä, mutta vähän puolihuolimattomasti ja tolkuttomalla vauhdilla, vailla ajatusta. Vaihdetiinkin alustalla oleva nami kuolleeseen pallopalkkaan set point-treeniin, joka sekin kelpasi hyvin muttei ihan niin lämpimäksi asti. Set pointilla korkeammilla rimoilla repäisi hypyn selällä, ja korjasi sitten liioitellulla selän pyöristämisellä. Tarpeellisia harjoituksia nämä ehdottomasti meille, ja kiva että päästiin tuohon ryhmään. Mä en ainakaan omin päin halua enkä uskalla tehdä, etten tee väärin.

Pahoittelut että nää mun kirjoitukset on näin ällöpositiivisia, kyllä tää tästä taas tasoittuu :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti