tiistai 22. huhtikuuta 2014

Uuden perheenjäsenen esittely

Moi, mää oon Sinni!

7 viikkoa.
7 viikkoa.


9- viikkoisena hallilla leikkimässä.
9-viikkoisena metsässä.
Niin, Sinni (Eyewitness Luv Ewe Too) muutti meille päivää yli 2 viikkoa sitten. Odotus päättyi vihdoin - kyllä voi 7 viikkoa tuntua pitkältä ajalta!
Otin yhteyttä Sinnin kasvattajaan jo viime syksynä, ja kävin katsomassa sekä häntä että pentueen vanhempia Looxia ja Loffoa. Aika pian pentujen synnyttyä saatiin tietää, että meille narttupentu olisi tulossa. Me ollaan ihan ylionnellisia tuosta pikkutyypistä <3 Meillä tarkotan siis mua ja Attea, Muska saattaisi kuvailla tuntemuksiaan vähän lievemmin :D

Sinni on osoittatunut mainioksi kaveriksi. Tuolla sen omalla sivulla on lyhykäisesti tämän parin viikon havaintoja. Se on reipas ja rohkea, mutta ei kuitenkaan sellainen reikä päässä tilanteisiin menevä. Suhtautuu aikuisiin koiriin varovaisen uteliaasti, mutta ei ole ärsyttävä. Muskan kanssa tietysti on jo rohkaistunut, ja innostuu välillä jahtaamaan sitä ja loikkimaan naamalle. Sinni ymmärtää kuitenkin aika pian, että Muska ei pahemmin välitä sen riekkumisesta, ja siirtyy muihin hommiin. Tykkää kovasti olla ihmisten lähellä, siitä taitaakin tulla samanlainen sylikoira kuin Muskasta...

Muutama viikko on vierähtänyt hurjan nopeasti, ja Sinnin kanssa ollaan alkuun opeteltu tuntemaan toisiamme, elämään uudessa kodissa ja ihan perusarjen juttuja ihmetelty. Siinä sivussa on tietysti harjoiteltu luoksetuloa, istumista, maahan menoa, leikkimistä ja ruuan odottamista ym. perusjuttuja. Hallille se on päässyt mukaan jo kolme kertaa, siellä ollaan katseltu muiden menoa sylistä, otettu sylissä tirsat, opeteltu olemaan häkissä rauhassa sekä vähän leikitty ja rauhoituttu myös kentällä. Ja kaikki on tietysti sen mielestä ihan mahtavuutta :D Naksuttimeen ehdollistaminen on myös aloitettu, sekä ryhdytty tekemään oppimis- ja oivaltamisharkkoja jotka vahvistavat itsenäistä ajattelemista. Mahtavasti näki muutamassa päivässä kehityksen kokeilla ja tarjota eri toimintoja, kun jaksoi olla auttamatta sitä ja odottaa. Ollaan saatu monia hyviä vinkkejä pentupuuhasteluihin kasvattajalta.

Muskasta me ollaan ihan hurjan ylpeitä - se on ollut parempi isosisko kuin osattiin odottaa! Sillä on pitempi pinna, kuin oletin, mutta se kuitenkin ymmärtää antaa Sinnille palautteen jos se menee liian pitkälle. Joskus kyllä itsestä tuntuu, että voisi vähän aiemminkin jo keskeyttää sen heilumisen. Muska on kai havainnut, että jos ei reagoi mitenkään, niin Sinni kyllästyy ja lähtee tekemään jotain muuta :D Tosin Sinnikin on tosiaan ollut aika kohtelias pentu, vaikka haluaisikin varmasti saada Muskasta enemmän irti. Kyllä niistä tulee vielä kaverit - ken tietää vaikka ne vielä joskus leikkisi yhdessä? Aika näyttää sen, sekä minkälainen koiruus Sinnistä kasvaa. Jatkossa blogi tulee siis käsittelemään koko laumaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti