lauantai 16. elokuuta 2014

Salama ja Matelija

Nyt loppui laiskottelu treenien osalta! Torstain ryhmätreeneissä, öö, kesäkaudelle ehkä kolmannen kerran :P Sinni pääsi myös mukaan. Koirat oli kyllä kuin yö ja päivä.

Ensin kentälle pääsi Sinni Syttyvä Salama. Pikkutyttö meinasi poksahtaa onnesta. Joten me aloitettiin rauhallisesti: otettiin kontaktia, harjoiteltiin paikalla oloa ja hengiteltiin syvään ja rauhallisesti. Edelleen totean itselleni, että muista ja seuraa sitä virettä aksahommissa. Sinni oli ihan wängädängä kun pääsi putkeen. Woopwoop. No pitkään mustaan mutkaputkeen se ei halunnut mennä, ennen kuin vähän suoristin. Tehtiin jopa putki ja hyppy peräkkäin - oo taitava pieni :D Tässä "radanpätkässä" testasin kuollutta palkkaa hypyn takana, ja bongaus vaati parit toistot, ennen kuin älysi että ooh, se odottaa minua täällä. Ensin se kaasutteli mun perään lelun ohi. Vaihtelin nami- ja lelupalkkaa. Namit on aika ahterista jos on kerran vilautettu lelua. Senkin suhteen pitää siis tehä duunia, että se namikin kelpaa.

S irtosi hienosti (putkeen). Vaadin siltä rauhoittumista myös suoritusten välillä. Se käy leluun kiinni kuin heikkopäinen ja taistelee rajusti - mutta pyydettäessä kykenee ainakin näennäisesti luopumaan ja laskemaan kiekkoja. Kontaktia ei voi lepsauttaa hetkeksikään - tässäpä se Vapun mainitsema 100 %. Sinnin kanssa on pakko olla tasan itse satasella, tai se tekee heti omat ratkaisunsa itsensä viihdyttämiseksi. Opetelkaamme siis vain olemaan siellä kentällä myös. Mutta voi vitsi miten sen kanssa on siistiä, kun se on niin messissä. Nyt sitten vaan mun pitäis pitää huoli, etten hullaannu liikoja ja tee siitä räjähtävää ylivireistä pommia. Kasvattajan viisaat sanat, muista ne. Vaik olis kuin siistiä tehä täysii ja hetsata, niin eeei. Ei tarvi. Jännää, kun käsissä on koira, jonka fiilikseen saaminen menee täysin päin vastoin kuin aiemmalla. Muskan kanssa sais tehdä (tai olis pitänyt tehdä) enemmän, että se vire nousisi sieltä, mutta Sinnin kanssa jos toimisi samoin, niin pulassa oltais aika äkkiä. Sen kanssa vasta tunnustellaan, että miten se toimii. Jännää. Autossa odottaessaan se piti julmettua meteliä aika ajoin, kun kuuli äänet kentältä. Me käytiin myös kuleksimassa kentän laidoilla ja syötiin iltaruokakin rauhallisesti kentän vieressä. Tai ainaki enimmäkseen rauhallisesti.

Sitten Muska Muuli Matelijaan. Se oli vähän off-asentoon jäänyt tän treenitauon jälkeen. No ei sillä, munkaan aivot ei meinannu muistaa edes koko rataa :P


Eka kierroksella tehtiin tuo läpi pätkissä puhtaasti, mutta ajoittain ihan ravilla. Ja haisteltiin välillä vähäsen. Whoot? Ihan unessa oli koko koira. Turhaa olis ollut vääntää ja kääntää tuolla fiiliksellä tekniikkaa yhtään enempää. Puhtaan kauniisti kyllä kaikki kuviot veti, mutta katseli maisemia mennessään. Ehkä määkin olin vähän huono, niin M:kin totes että ei tässä nyt niin justiinsa tosissaan tartte olla. Toisen lyhkäisen kierroksen käytin rälläämiseen ja hetsaamiseen. Kenties keskitymme sitten siihen jatkossa. Keppejä ja kontakteja käytiin tekemässä muutamat toistot toisella kentällä. Kepit oli oikeen jees kun heräteltiin ensin. Puomilta tais ottaa yhden loikkiksen. Yllättävän ok siis tauon perään.

Muska kävi muuten Annalla maanantaina hierottavana Aten kyyditsemänä. Hyvillä mielin sai olla sen reissun jäljiltä, vaikka jotenkin pelkäsin että siellä olis taas vaikka mitä. "Tavallisia" jumeja kuitenkin vain, eikä entiset vaivat olleet palailleet takaisin. Joku tälli oli tullut toiseen kylkeen (kenties tälli nimeltä Sinni?) ja se oli auennut hyvin. Kropan kunnosta ei siis pitäisi neidin löntystely johtua. Ehkä sekin on vielä ihan lomalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti