sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tehokas treeniviikko

Tämä viikko on mennyt aika pitkälti koiramaisissa merkeissä, seitsemästä päivästä viitenä jotain ohjelmaa kalenterissa koirien kanssa.

Alotettiin tiistaina arkitottistelu ryhmässä Sinnin kanssa. Me mennään sinne lähinnä opettelemaan keskittymistä toisten koirakkojen läsnäollessa. Ensimmäisellä kerralla tehtiin kontaktia ja vähän luoksetuloa. Sinnin piti alkuun pimahdella muista koirista, ja etenkin isompi haukkuva villakoira oli sen mielestä ihan käsittämätön ja vähän pelottavakin. Hauhau, pörrpörr ja boingboing. Namitkin oli aika blaah, ja mielummin se tuijotti kaikkia niitä muita tyyppejä. Sitten kun rauhoittui ja sain sen keskittymään, niin namitkin kelpasi ja hienosti oli kontaktissa. Meille siis ihan tosi hyvää treeniä, että oppisi olemaan piittaamasta muista ja tekemään häiriössä. Sinni oli oikein taitava. Lopun luoksetulossa koirakujassa se sai palkaksi lelun, ja se tulikin luokse sellasella apinanraivolla ettei mitään järkeä. Kouluttaja totesi, että kas tässä esimerkillinen lelulla palkkaaminen "jos" koira tykkää siitä enemmän kuin nameista :D

Keskiviikkona oli vuorossa yksäri Maijulla. Muskalle tehtiin taas hyppytekniikkaa. Set Pointtia ja perussarjaa vähän erilaisia esteitä sekoitellen. Set pointissa käytiin 65 sentissä saakka ja suoriutui siitäkin, eikä usko loppunut kesken. Sen kroppaan on tullut loistavasti elastisuutta, ja se keskittyy hienosti harjoituksiin ja on itsevarmempi kuin keväällä, kun ruoto ei ollut kunnossa. Ennen tuntia tein muutamia toistoja A:ta, eikä se pompannut kertaakaan, mutta tuli juosten reippaasti alas kuitenkin. Jeii!

Sinni oli taas säpäkkänä. Kontaktiin saaminen otti tosin aikaa, kun viereisellä kentällä oli treenit menossa. Se kilahti ja karkasi loikkimaan väliaidan pieleen monta kertaa, ja Maiju joutui vähän mörköillä sille, ja minä kovistella. Kun se sitten saatiin kuulolle, niin oli oikein kiltisti mukana treeneissä. Tehtiin lelutargetille menoa, jossa oli ajatuksena että menisi lelulle mun liikkeestä huolimatta. Sille oli kuitenkin vaikeaa jo lelulle ja Maijun luo meneminen, eikä mun luokse juoksentelu vaikka pysyin paikallani. Ahkerasti täytyy alkaa treenata tätä. Se menee kyllä reippaana ohjattavuusharkoissa lelulle musta poispäin lähetettäessä, mutta etenkin se liike tai mun ohi lelulle juokseminen näytti olevan sille nyt liikaa. Sitten tutustuttiin keinuun bang gamen avulla, ja renkaaseenkin vähän. ja tehtiin hyppytekniikkaa jokunen toisto loppuun. Bang game meni hienosti, kun hoksasi mitä siltä halutaan.

Ja torstaina oli sitten ryhmätreenit. Tehtiin Hilpi Yli-Jaskarin Vöyrin kisojen kolmosten rataa, joka oli tosi kiva ja suoraviivainen. Ei turhaa tuskaista kääntöä ja vääntöä, mistä minen tykkää ja joilla Muska hidastelee. Mentiin tämä ensin kerralla nollana läpi, ajatuksena treenata kisanomaisesti viikonloppuna tulevien starttien vuoksi.


Tässä ei ollut kyllä mitään ongelmakohtia meille. Ja Muska kulki jopa omalle vauhdilleen kovaa! Alun menin ottamaan renkaan ja 3.hypyn väliltä vasemmalta puolelta. 4.hypyn kääntyi nätisti, kun lähti merkkaamaan valssia ajoissa tiukasti. 5:lle myös napakka kääntäminen valssilla ja vauhdilla pois alta. 17. tein vastakäännöksen. Kepeillä oli hitaanpuoleinen, joka olikin odotettavissa etenkin tämmösessä kohdassa, missä ne menee kentän reunaa kohti. Hetsailin sitten keppejä ja treenasin pätkiä ja A:ta. Olipa kivaa, kun koira oli niin mukavasti messissä <3 Just Maiju päivitteli hyppytekniikkatreeneissä, että kun kroppa näyttää nyt olevan ok, niin miksi M ei silti kulje radalla. Luulempa, että rouva on sitä mieltä, että hän kulkee kun sattuu huvittamaan ja siltä tuntumaan :D Jotain tekemistä on lienee myös sillä, että rataa ohjataan sujuvasti ja rullaavasti, ja pääsen vedättämään. Toka rundilla tehtiin rata kokonaan kerran läpi, ja muuten treenasin joitain toistoja kontakteja.

Sinni oli mukana myös, koska mä en raaski jättää sitä illaksi yksin heti kun on ollut ensin koko työpäivän tekemättä mitään. Niin sekin pääsi sitten treenaamaan. Tehtiin vähän bang gamea lisää, sitä lelulle juoksemista mun ohi / mun ollessa liikkeessä ja sitten takaakiertoja. Kumma juttu, mutta nyt tuossa lelulle menossa tai liikkeen kestämisessä ei ollut mitään ongelmaa. Olisko se apupalkkaajan lelulla oleminen vaivannut sitä keskiviikkona vai mikä lie. No, pääasia että meni parempaan päin.

Lauantaina oli sitten sitten piirinmestaruuskisat, jossa tehtiin kolme starttia. Edellinen kisastartti olikin kesäkuisista SM-kisoista :P Koko päivä meni kentällä, kun kisattiin ja lisäksi talkoiltiin. Sinni oli pakko ottaa mukaan päivän pituuden vuoksi, ja sekin treenasi omatoimisesti extreme-luoksetuloa. Pari koiraa ennen meidän vuoroa tupsahti irtokoira viereen, ja aloin jo kattelemaan, että missähän sen omistaja on. Sitte katoin tarkemmin - ja totesin itse olevani se omistaja. Karkuri äkkiä kainaloon ja juoksulla autoon. Ja sitten juosten hyppyradalle Muskan kanssa.

Tuomarina toimi Salme Mujunen, joka oli suunnitellut kolmosille oikein mukavat, menevät radat (jos jokus ne löydän tai jaksan piirtää, niin lisään). Varsinkin hyppärin profiili oli oikein mieleinen. Muska teki oikein hyvän ja vauhdikkaan radan. Paitsi että me hyllytettiin :D Olin kuitenkin tosi tyytyväinen meidän asenteeseen, joten hylkäys ei juurikaan harmittanut - tai ainahan se vähän harmittaa, mutta kuitenkin fiilis radasta oli hyvä. Pikkulipsahdus vaan, muuten hirmu sujuvaa menoa! Sitten kipitin katsomaan pikkueinaria ja sen tihutyön jälkiä. Se oli syönyt kevythäkin läpi tiensä vapauteen, ja luikerrellut pihalle auki olevasta ikkunasta. Onneksi ei telonut itseään hypätessään korkealta alas! Mua kyllä vähän liikutti, että Sinni teki pako-operaation hurjalla vaivalla, ja tuli onnellisena suoriltaan mun tykö <3 Tosin me ollaan nyt yhtä kevythäkkiä köyhempiä :P


Agiratakin me hyllytettiin, kohdassa jossa arvelinkin niin voivan käydä. Muutenkaan meno ei ollut niin hyvää kuin ensimmäisellä - loikkasi A:n kontaktin ja mateli kepeillä. Joukkueradalta tehtiin kelpo nolla, joka ei tosin enää kahden aiemman hyllyn vuoksi joukketta auttanut. Mutta yleisesti ottaen jäi ihan hyvä mieli koko päivästä, vaikkei tulokset olleetkaan häävejä. Jospa tässä alkais taas katsella kisakalenteria vähän ahkerammin!

Tänään sitten ajeltiin Sinnin kanssa paimennushommiin toista kertaa. Se oli heti alkuun ihan erilainen, eikä arkaillut läheskään yhtä paljon kuin viimeksi. Mäkin olin kärryillä ehkä edes 1 % :D Älyttömän mielenkiintoinen ja etenkin itselle haastava laji. Se uskalsi mennä lampaille paremmin, eikä uskallus loppunut kesken niin herkästi kuin viimeksi. Välillä se jopa innostui jahtaamaan lampaita, ja taisi muutaman tupsun napata yhden paran hännästäkin. Minna sanoi sitä kuitenkin kiltiksi, ja ettei pienestä haukkailusta tarvi olla huolissaan. Se jää todennäköisesti itsestään pois, ja se osasi jo lopettaa sitä kesken itsekin. Opeteltiin käyttämään myös vähän sauvaa, jolla pyrittiin saamaan Sinnille lisää etäisyyttä lampaisiin. Ja vähän sitä ojennettiin sillä myös nappailuyrityksistä. Se meni ihan hillitöntä kyytiä, ja minä pyörin siellä seassa ja yritin saada tahdista kiinni. Rauhallisempaa tahtiakin se varmasti oppii ajan kanssa. Se oli oikein pätevä!





Muistettavaa mulle.... Koita pitää se rinki vähän isompana. Jostain syystä ajaudun tallustamaan itseni ympäri ja lampaat reisissä kiinni. Ehkäpä, koska Sinni menee niin lujaa. Sauvalla "tähdätään" koiraa kylkeen/takajalkojen tienoille. Vähän voi antaa muikkaria sauvalla, jos menee napsimaan lampaita, mutta ei liikaa ettei sen fiilikset mene, tai ettei se luule että paimentaminen on nounou. Heti muikkarin perään pitää kehua kovin! Komennella ja torua ei tässä vaiheessa saa. Stoppikäskyt ja maahanmenot tulee sitten aikanaan, ensin pitää pyrkiä kropalla pysäyttämään koira (maalivahtimaiseen tapaan). Sen jälkeen voi alkaa sitä käskyä yhdistää lampailla. Käskyjen treenaaminen erikseen voi olla aika turhaa, koska samaa viettitilaa ei kuitenkaan saa rakennettua muulloin. Ja Sinni on viestissä miltei korvaton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti