tiistai 16. syyskuuta 2014

2 viikon tiivistelmä

Sinni on päässyt pariin otteeseen treenaamaan Tähtitekniikan pentuaksakurssilla, jota vetää Maiju. Siellä tehdään aika lailla samoja juttuja, mitä on jo muutenkin Maijun yksäreillä katsottu läpi, mutta eipä tuo toisto meille pahaa tee. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin ensin kontaktiin ja tutustuttiin paikkaan. Oli myös erilaisia alustoja, joihin tutustuttiin sekä kolinapurkilla leikkimistä. Sitten katottiin vähän lelulla leikkimistä, mikä Sinniltä sujuu edelleen mainiosti. Sinni ei ole kovinkaan herkkis noissa leluhommissa, ja Maiju totesikin että sen kanssa voi hyvin tehdä selväksi sen, että minä olen "lelujen herra" ja ne lelut on mun takana. Voittaessaankin se kuitenkin hienosti palauttaa lelun, eikä lähde possuilemaan. Se syttyy leluihin niin hyvin, että itse voi leikkiä aika vähäeleisestikin, jos haluaa säilyttää kaikki kymmenen sormeaan. Tehtiin niitä lelulle menemisiä myös. Se alkaa sujua paremmin, tosin ei nyt testattu sitä palkkaajan kanssa, mikä aiemmin oli hankala paikka. Kahestaan kun tehdään, niin menee lelulle ja kestää ohjaajan liikkeenkin, vaikka katse alkuun eksyykin vielä ohjaajaan. Tällä viikolla tehtiin tolpan kiertämistä, kontaktiasentoa, hypyn tarjoamista, tasapainolautailua ja set point- hyppytekniikkaharjoitus. Uusi juttu näistä oli tuo tasapainolauta. Jolla Sinni riekkui nappaamansa kolinapurkin kanssa onnellisena. Että aika reipas on hän. Siitä kun mentiin tekemään kontaktiasentoa, niin onnellisuuskäyrä oli taas niin tapissa, ettei millään olis malttanut keskittyä ensin.

Yks ilta harkkailin omalla pihalla ohjattavuustreenejä ja puiden kiertoa, ja siihen tuli lapsilauma ihmetteleen ja höpötteleen viereen. Ja Sinni se vaan reenas menemään ja keskittyi täysillä siihen. Oi kuinka taitava <3

Arkitottelevaisuusryhmässä oli viimeksi näyttelyharkat - buahahaa! Seisomista me ei olla edes treenattu, mutta naksuttimen kanssa hoksasi sen hyvin nopsasti. Muutenkin oli alusta saakka heti hienosti kuusaalla, keskittyi minuun ja otti kontaktia. Se tottuu näihin uusiin juttuihin kivan nopeasti, eikä kokenut tarpeelliseksi enää töllistellä muiden tekemisiä. Sitten tehtiin näyttelyravia. Voi elämä sentään. Sanoin kyllä ryhmän ohjaajalle heti, että meiltä tuskin kovin tyylikästä ravia irtoaa. Sinni keskittyikin sitten pomppimaan, loikkimaan, hyppimään ja nykimään mua housun lahkeista :P S on muuten luokan priimus, mutta tässä on meille tekemistä :D Mitään näyttelystarbaa siitä ei olla tekemässä, mutta kun niissä on sen H:n verran kuitenkin käytävä, niin olis ihan suotavaa että koiruus osaisi edes jotenkin käyttäytyä. Sitten tehtiin ohitusharjoituksia ja luoksetuloa.

Ollaan oltu myös reilu viikko Lahdessa. Käytiin heittämässä myös pikakeikka Tahkolla, missä oli ihan helv------ punkkeja. Yöööh. Töiden ja opiskelun ohessa oli siis työn alla Sinnin muokkaaminen kaupunkikoiraksi. Siinä riittääkin projektia. Kämpän nurkalta vilistää vilkasliikenteinen tie liikennevaloineen, ja lyhyen kävelymatkan päässä on Launeen puisto, missä on koirapuisto, minigolffia, skeittareita, perhepuisto ja lapsia, parkouria ja vaikka mitä. Oiva paikka opetella siis! Siellä käytiin sitten joka päivä sosiaalistumassa. Koiriksessa Sinni on vähän arkajaakko, mutta kun vauhtiin pääsee niin nauttii koirakamujen kanssa leikkimisestä.Se on kyllä muuten ku huvipuistossa kaupunkiympäristössä, missä tapahtuu yllättäen ihan hirveästi Alajärven menoon verrattuna... Jospa se tottuisi.




Muskalle ilmaantui viime viikolla patti ryntään alaosaan / kaulaan. Se oli rapsuttanut yön aikana siitä karvat veks, iho oli auki ja keskellä tökötti vielä punkkikin. Mä tottakai sain kauhean kohtauksen, ja passitin Aten saman tien kiikuttamaan sen eläinlääkäriin, kun itellä oli pakollinen meno. Siinä punkkihysteriassa ajattelin, että se on siitä joku oire. Ell oli kuitenkin tuumannut, ettei patti voi johtua siitä vaan arveli, että se olisi joko allerginen reaktio tai joku muu pisto. Antibioottikuuria, putsausta ja jotain geeliä määräsi. Mä vielä soittelin seuraavana päivänä perään, että voisko olla sitä samaa (pannikuliitti) kuin helmikuussa. Lääkäri käski seurata ja rauhoittua - ja nyt se patti on jo kadonnut ja haavauma parantunut. Näin jälkikäteen arvelisin, että siihen on pistänyt amppari - niitäkin kun siellä Tahkolla piisasi.

Koska Muska ei kuollutkaan, tai vähintäänkin ollut vakavasti sairas, niin se pääsi myös eilen treenaamaan rataa, jota ryhmäläiset oli tehneet meidän poissaollessa. Näköjään Mikkilän Sarin kolmosten rata.


Olipas hauskaa mennä taas punaisen kanssa. Kyllähän se vauhti on semmosta lepposaa, mutta kun videoin pari vetoa niin totesin, että kyllä mäkin voisin edes yrittää kirittää sitä ja juosta. Ihme hipsuttelua oma ohjaaminen. Ja kyllä se Muskaksi menee ihan mukavasti - paitsi kepit on kyllä hitaat aina vaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti