perjantai 19. syyskuuta 2014

Edistysaskeleita

Viimeisiä treenejä viedään Lapualla. Nyyyyh. Torstaina Sinnillä oli viimeinen yksäri Maijulla. Ja Muskalla viimeiset treenit Jonnan kanssa.

Toiveissa oli saada ainakin ohjeita kontaktien opettelun jatkamiseen. Tähän saakka me ollaan tehty jonkin verran 2on-2offia kotioloissa sohvan istuintyynyn päällä, ja siitä olisi varmaan suotavaa edetä joskus. Aika pitkäänhän Sinnillä oli ongelmana täppääminen kontaktilla, se siis kyllä meni asentoon hienosti ja pysyi siinä, mutta oli rauhaton ja steppaili etenkin etutassuilla. Otettiin askel taaksepäin, ja palkkailin tiuhaan vaan sitä asennossa rauhassa olemista. Kotiharkoissa se on hienosti edistynytkin, ei steppaile enää ja kestää etulelupalkan ja mun liikkenkin - sen verran mitä sitä nyt on pystynyt olohuoneessa tekemään. Käskyä ruvettiin yhdistämään tuohon ihan vasta. Erillistä pysäytyskäskyä ei tule, vaan pelkkä estekäsky. Nyt sitten yhdistettiin kontaktiasento puomin alastulolle, joka oli minipödän jatkeena. Ekoiksi treeneiksi meni aika hyvin, kun hokasi että tää on sama juttu kuin kotona treenattu. Toki se vähän häselsi kun oli niin innoissaan kentällä olosta. Alkuun se karkasi myös vapautuspalkalle ennen aikojaan, kunnes Maiju meni poliisiksi. Vähän me naurettiin, kun Sinni oikein mulkaisi, että ounnnou nyt toi kauhee täti on tuolla vahtimassa, nyt pitää olla kiltisti :D Se pysyi kontaktilla, vaikka kävin viemässä lelun etupalkaksi. Liikettä nyt vaan sitten lisätään oikealla esteellä sekä eteen että taaksepäin, ristiin rastiin. Ja aletaan vahvistaa vielä sitä kontaktia niin, että hakee sen, olin mä sitten missä tahansa. Niin ja pitää huolehtia, että palkkaus tulee vaan kun on asennossa suorassa ja eteenpäin suuntautunut, ettei ala kääntymään mun sijainnin mukaan. Saatiin myös ohjeita asteittain etenemiseen. Ensin tehdään se 2on-2off varmaksi, sitten voi alkaa juoksuttaa alastuloa minipöydän päältä ja samoin mennä sitä alhaalta ylös. Se oma liike pitää muistaa pitää mukana koko ajan.

Sitten tehtiin hyppytekniikan kasvava sarja. Sinnille voi jatkossa tehdä hyppytekniikkaa n. kerran kuussa, joitakin toistoja. Treenissä oli speed pumpit ja siivekkeet taas "viidakkona". Nyt sille pystyi jättää lelun viiden hypyn taakse odottamaan ja laittaa nätisti istumaan ekan pumpin taakse. Pysyi hienosti odottamassa, vaikka otin itse sivuetäisyyttä, ja lähti innoissaan eteen palkalle.

Loppupalkaksi otettiin mutkaputkea, tai siis luulin että se olis hauska loppupalkka :P Mutta Sinnipä oli sitä mieltä, että sinne putkeen pitäis mennä yhdessä :D Meni innoissaan sisään, mutta palasi kurkkaamaan että enkö mä tuu ollenkaan. Hassu hölömö! Suoritettiin vähän, ja se sitten kerran meni sen iihan yksin, niin sujui. Mutta silti kun Maiju jätti palkan toiseen päähän, niin halusi vaan kääntyä mun tykö. Ei varmaan passaa kyllä palkata sitä kädestä aksahommissa nyt alkuun, kun se niin vahvasti hakeutuu mun tykö muutenkin.

Ai niin, ja yksi huikean mahtava asia myös tapahtui treeneissä - tää oli ehkä koko tunnin kohokohta: Sinni laitettiin remmiin eka treenipätkän jälkeen huilimaan, ja sillä aikaa juteltiin Maijun kanssa kontaktien jatkoharjoittelusta. Alkuun S heilui ja kekkuloi, enkä noteerannut sitä mitenkään, mutta sitten se RAUHOITTUI ja makasi ihan cooliona kentällä. OO! Tuli ihan semmonen "OMG nyt en uskalla hengittää"-fiilis :D Rauhassa sitten juttelin sille kehuja ja palkkasin maahan. Hyvä Sinni!

Käytiin me muutes keskiviikkona myös siellä arkitottelevaisuusryhmässä. Sinni on sielläkin kehittynyt tosi paljon, siis lähinnä sen keskittymisen ja malttamisen kanssa. Se kuuntelee tosi hienosti, osaa rauhoittua  ja pysyy kontaktissa - mikä on ollut siellä käymisen tavoite meille. Jee! Ehkä se siellä hyvän mielentilan löytyminen on auttanut myös tuohon edelliseen ilakoinnin aiheeseen agilitykentällä rauhottumisesta.

Sitten takaisin torstaihin, Muskan kanssa tehty rata:


Rata tuntui ihan tuskaiselta, kun rakennettiin sitä ja tutustuttiin. Iski vähän semmonen etukäteen luovuttaminen. Asenne oli mulla paska, mutta onneksi Jonna palautti mut ruotuun. Eka startista tehtiin ok 15.hypylle missä sohlasin kiellon, kun en oikein osannut päättää miten sen ohjaisin. Niin, paitsi 9. saksalainen oli kyllä huono, sitä ei vaan tehty uusiksi kun alettiin hinkata tuota 15.-18. kohtaa... Rataantutustumisessa aioin tehdä viskileikkauksen (tämänkin opin terminä siinä samalla, emmä näiden kuvioiden nimiä osaa/muista :P) mutta rupesin radalla arpomaan. Kun sitten oikeasti tein sen, niin se onnistui kyllä hyvin. Seuraavan hypyn kierrätin siis oikean siivekkeen kautta, vaikka hyppylinja vähän kökkö sitten olikin seuraavalle hypylle. Valssilla käänsin linjaa puomille. Eniten tuskailtiin puomin ja putken erottelun kanssa, koska mä vaan onnistuin ohjaamaan Muskan putkeen. Se onnistui sitten, kun tein valssin ajoissa, että linjaa ehti tekemään puomille hyvin ja ohjaamaan sen koiran sinne. Loppua kokeilin kummaltakin puolelta puomia, ensin vasemmalta. Taas ohjaus oli niin olematonta, että putkesta tuli 23.hypyn ohi. Niin joo, ja meni Muska sitten taas puomille myös :P Kuvittelin, että puomin oikealta puolelta ohjatessa voisi ohittaa vika hypyn, kun joutuisi takaaleikkailemaan, mutta kun lähdin ajoissa pinkomaan niin ehdin ohjaamaan lopun ilman leikkailua.

Koska lähtö Etelä-Pohjanmaalta alkaa uhkaavasti lähestyä, on täytynyt alkaa selvitellä myös treenikuvioita Lahden päässä. Päädyttiin loppujen lopuksi ottamaan treenipaikka vastaan Villähteen Agility-Urheilijoilta, eli tiedossa on seuran vaihto siellä suunnalla. VAU:ta mulle markkinoi eräs nykyinen nimeltä mainitsematon LAKKElainen, ja kieltämättä myös lämmin / puolilämmin treenihalli houkutteli paljonkin. Treenipaikan sain Muskalle, mutta Sinnille ainakaan alkuun ei ryhmää löytynyt. Joten sitä sitten rupesin etsimään yksityisiltä markkinoilta. Päädyttiin A-qilityn asiakkaiksi. Tosi kiva, että päästään treenaamaan Sinninkin kanssa ohjatusti. Mä kyllä ehkä silti itken silmäni päästä kun pitää sanoa heipat kaikille treenikavereille täällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti