keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Uutta arkea

Oops, muutama hetki vierähtänyt tänne päivittämisestä. Sehän ei tokikaan tarkoita, etteikö oltais reenattu, ollaan me.

Me ollaan oltu nyt kohta kuukausi Lahdessa koko sakki. Myönnettäköön, että oli jo aikakin! Tytöt on kotiutuneet hyvin, ja varsinkin Sinnistä huomaa, että se on tosi onnessaan siitä, että Attekin pysyy porukoissa. Se kiehnää A:ta ihan hirmuisesti, ihan kuin varastoisi rakkautta varmuuden vuoksi. Sillä on hassu tapa puskea ihan naamalle ja kaulalle kiinni, sille lähellä on oikeasti LÄHELLÄ. Vaikka Muskakin on aika kainaloeläin, niin ei se sentään ihan silmäkuoppaan asti tunkeudu. Onneksi nyt on reilumpaa tuo lellimisosasto, kun on kaks kainaloa. Sinni kun tuppaa survoutumaan väkisin eturintamaan, ja Muska jää jalkoihin. Tietysti tasapuolisesti on yritetty antaa rapsutuksia kummallekin, eikä M onneksi enää niin herkästi lähde litomaan jos Sinni tunkee paikalle. Hyvin sopuisasti siis mahdutaan illalla köllimään meidän sänkyyn koko sakki :P Yöt koirat onneksi pysyy (enimmäkseen) lattialla. Sinni saattaa ilmestyä mun jalkoihin aamuyöllä. Jännä, että sillon kun tulee sinne, ei kuulu inahdustakaan ja osaa hiipiä hipihiljaa. Normaalisti se tekee kaiken pommilla ja täysiä.

Tämmösiä rela-eloja täällä:





Iltaisin tulee pimeä ihan hirmu aikaisin. Mutta eipä haittaa, koska oon käytännössä kotona vääntämässä opiskelujuttuja, tai pitäis ainaski. Metsälenkin pystyy siis tekemään valoisassa joka päivä ja autolla huristellaan tuttuihin metsiköihin. On ollut ihanaa käydä noissa tutuissa lenkkipaikoissa taas! Kotona Sinnin yksi lempparipaikoista on ikkunan edessä oleva sohva. Siitä on näppärää kyttäillä pihalle, jos siellä joku liikkuu. Niin, ja kun siitä näkee myös pikku siivun Uudenmaankatua ja liikennettä, kun puista on lehdet tippuneet.




Treenikuviot on lähteneet pyörimään kivasti. Kumpikin pääsee kerran viikossa ohjatusti mun kanssa kahdestaan treenaamaan. Luulen, että varsinkin Muskalle tekee tosi hyvää, ettei juniori ole edes mukana vaan se saa ihan 100 % huomion. Muska käy VAU:n ryhmässä ja Sinni taas A-qilityn pentukurssilla. No on se sillekin hyväksi, että käy siellä ihan yksin. Sain viime viikolla avainharkkaoikeuden VAU:n hallille, ja ollaan käyty pari kertaa siellä tekemässä pikkutreenit porukalla. Sinnillä keittää täysin kun treenaan Muskaa. Atte on joutunu mennä sen kanssa pois hallista kun se rupee metelöimään ja hillumaan. Vieraiden tekemisestä se ei lämpene lähellekään noin paljon, ja se pystyy varsin hyvin tekemään mun kanssa muita juttuja tai makaamaan hiljaa ja rauhassa, kun muut pennut treenailee. Ai niin, ja Muskallakin jopa saa fiilistä nostatettua Sinnin kanssa treenaamalla!

Muskan treeneistä ei ole piirustuksia, enkä jaksaisi niitä muistellakaan. Ratatreeniä siellä on enimmäkseen tehty, ja oon toiselle kierrokselle koittanut Muskalle keksiä jonkin vauhtirälläpätkän. Sitä vauhtia ja motivaatiota pitäisi edelleen metsästää. Oikeen kivoja treenejä on ollut, ja omaan ohjaamiseenkin (siis sen puutteisiin) on tullut kiinnitettyä enempi huomiota, kun on uusi kouluttaja. Sitä varmaan kuitenkin ulkopuolisenkin silmä tottuu toisen virheisiin vähän, kun pitkään niitä katselee :D

Sinnin treeneissä on keskitytty aika lailla estefokukseen. Se kuikuilee mua aika paljon vieläkin lähdössä, mutta paraneehan se treenatessa. Nyt on tosi kiva, että halli on lähellä ja pääsen sinne päivisin. Voi käydä tekemässä pikku harkkoja vähän useammin. Mulla ei Sinnin kanssa ole mihinkään kiire, mutta onhan se aika vaikeeta edistyä ikinä, jos ei joko treenaa ollenkaan, tai sen kerran viikossa ryhmässä :P Että jos nyt sen toisen kerran viikkoon kävis jonku oman treenin tekemässä sen kanssa. Kouluttaja tuumasi siitä, ettei sillä niinkään vire mene överiksi - se on vaan niin kovin puuhakas ja touhukas. Juu, niinhän se on :D Mutta se on niin "pieni" vielä. Kyllä sen kanssa keretään. Pääasia että meillä on hauskaa, ja se pystyy kuitenkin keskittyä hommiin. Meidän koutsi tuumasi myös, ettei kauheasti kannata katsella 6 kk ikäisten pentujen tubevideoita, missä niiden kanssa tehdään jo rataa. Joo, olen sellaisia nähnyt, mutta ei kyllä tule yhtään sellanen olo, että hitto me ollaan jäljessä :D Ajattelisin, että kun pohjat tekee rauhassa ja antaa pennulle aikaa kasvaa, niin se sitten jossain vaiheessa saattaa edistyä nopeastikin, kun palaset loksahtaa paikalleen.

Niin, Sinni on siis ihan justiinsa 9 kk. Ne on Muskan kanssa nyt samoissa painolukemissa, Sinni tosin korkeudeltaan on onneksi mennyt ohi jo aikoja sitten. Se alkaa näyttää jo aikalailla oikealta koiralta. Vähän silakka se on vieläkin. Ja perkule, meinaa vielä vähän kranttuilla ruuan kanssa. Kyllä se vielä kaiken syö, mutta ei se ruokailu ole sille kyllä mikään juttu. Hupaisaa, kun Muskalle ne on päivän tähtihetkiä. Tukkaa Sinnillä on takapäässä ihan helevetisti, semmonen pehko oikeen :D



Frisbeetäkin käytiin treenaamassa tällä viikolla pitkästä aikaa puistossa, kun lumi tuli ja meni. Sinnille heitin eka kertaa muutaman ilmakiekon, ja se sai ne noin vaan kopiksi. Pitää vaan osata itse heittää hyvin ja sopivia heittoja. Ei hypännyt repimällä ylöspäin, vaan matalalla ja laakana. Ja jonkun heiton otti kiinni kaikki tassut maassa. Jee!


Että semmosta arkea. Yritän ryhdistäytyä treenienkin kirjaamisessa, kun siitä olis hirveesti hyötyä itselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti