keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kohti vuotta 2015

Se olis vuosi 2014 pulkassa. Nyt tarttis kai tehdä viiltävä analyysi kuluneesta vuodesta ja listata tavoitteet seuraavalle vuodelle.

Edellisvuodelle asetin kisaamisen suhteen seuraavanlaisen tavoitteen:  "tavoitellaan edelleen sitä kisaamisrohkeutta ja startteja. Rohkeampia kisaratoja ohjausratkaisujen puolesta myös, varmistelu ei meitä näillä vauhdeilla hirmuisesti auta. Ja niitä nollia kesään mennessä sen verran, että sinne SM-kisoihin saataisiin osallistumisoikeus." Starttimäärä jäi vähäiseksi, joten eipä kai ihan hirveästi päästy niitä rohkeampia ratojakaan kokeilemaan. Kaiken kaikkiaan ratoja kertyi koko vuonna 20 mukaanlukien joukkueradat, mikä on vähän se. Syitä tuohon en erikseen ala enää selittelemään - niitä riittää. Aika kökkö vuosi siis noiden tilastojen valossa. Osallistumisoikeus sekä SM-kisoihin että karsintoihin (mikä ei tod. ollut tavoitekaan, vaan iloinen bonari) saatiin, ja SM-kisoihin jopa mentiin. Tiukille meni sekin. Se reissu oli hauska, ja olen varsin iloinen että Muskuttimen kanssa pääsin sen kisafiiliksen kerran kokemaan <3 Tärkeintä Muskan kanssa on ollut se, että melko synkeästä alkuvuodesta / keväästä huolimatta se on kunnossa. Sen kummempia tavoitteita ei enää taideta asettaa, sen kanssa treenataan ja kisataan fiiliksen mukaan. Kuluva vuosi tulee olemaan joka tapauksessa "aktiiviurheilijana" Muskalle viimeinen, ainakin aksan suhteen. Ei sitä varmasti ihan hyllylle laiteta, mutta eiköhän sitten aleta himmaamaan treeniä enempi vaan mielenpiristyspuuhailuksi matalilla rimoilla ja määrää vähemmäksi. Ja ehkä me aletaan jo pohdiskella "eläkelajeja" tulevaisuutta varten kuluvan vuoden aikana.






Koirarintamalla suurin muutos oli tietenkin nyt vajaa 11 kk ikäisen Sinnin tupsahtaminen meidän jengiin. Se on kyllä tuonut mukanaan niin paljon iloa, naurua ja hyvää tuulta! Vaikka alkuun meno oli Muskan ja Sinnin välillä vähän nihkeää, niin pennun sisukkuus ystävystyä palkittiin, ja nyt tyypit tulee juttuun oikeen hienosti. Sinni nyt tietty rakastaa Muskaa ihan ylitse vuotavasti, Muska vähän hillitymmin ;)









Arjessa Sinni on osoittautunut ihan tolkuttoman hauskaksi, onnelliseksi, puuhakkaaksi ja hellyydenkipeäksi hassuilijaksi. Se saa meidät hymyilemään ja nauramaan joka päivä, eikä sen kanssa oikein voi murjottaa tai olla pahantuulinen. Sinnin perustottelevaisuus on hyvällä tolalla, tai sen mukainen  mitä sille on opetettukin. Se nauttii vapaana juoksemisesta paljon, mutta pitää kyllä silmällä missä muut menee, ja luokse kutsuttaessa se tulee joka kerta yhtä iloisesti ja nopeasti. Okei, no hihnassa se vetää välillä edelleen, ja autoliikenne on sille aika hurmaava juttu. Se rakastaa ihmisiä, ja häikäilemättä puskee jokaisen meille tulevan ihmisen naamaan kiinni, oli ne tuttuja tai vieraita. Me ollaan naureskeltu, että jos Sinni olis ihminen, se ois aika ärsyttävä :) Se ajattelee, että kaikki ihmiset on sitä varten ja rakastaa sitä kaikkeis eniten, joten se syöksyy röyhkeästi eturiviin, väliin ja ekaksi rapsutusjonoissa. Naurattaa, että jos joku ventovieras koirapuistossa taputtelee Muskaa, niin Sinni kiilaa kyselemättä väliin. Possu. 

Nauratti kun katselin noita sen pentukuvia ja junnukuvia. Voi elämä mikä luikku korvajalkaeläin :D





Nykyään se on jo minun silmään kaunis ja sopusuhtainen. Massaa ja lihasta toki saa tulla vielä lisää. Tällä hetkellä turkki on tekemässä lähtöään, ja sitähän riittää.




Sinni osaa mennä agilitykentällä melkosella draivilla putkia ja hyppyjä. Esteistä on tutustuttu myös muuriin, renkaaseen, pussiin, keinuun ja puomiin (ei kokonaisena tietty). Se pysyy lähdössä hienosti paikallaan. Se on opetettu tulemaan aluksi jalkojen väliin, ja on niin innokas aloittamaan, että yrittää puskea väliin jo kun mä kävelen kentällä :P Estefokusta, esteiden hakemista ja irtoamista. Hitusen tekniikkaakin on ujutettu treeneihin. Leikkimistä se arvostaa yli kaiken ja meillä on hurjan kivaa yhdessä. Hommat on aika alkutekijöissään, niin kuin tuon ikäisen kakaran kanssa saa ollakin :D Tavoitelistaa ei ole kyllä Sinninkään kanssa laadittu, katsotaan mihin suuntaan sen kanssa mennään ja kuinka se kehittyy. Osaamistavoitelistan laadin ehkä hiukan myöhemmin alkuvuodesta itselleni, että jossain määrin voi seurata edistymistä - ja huolehtia että edistytään myös. Ettei jäädä lillumaan itseksemme semmoseen "jipii kun meillä on vaan hauskaa ja kivaa, muttei opita mitään uutta" - kuplaan :D Kontaktihommat eteenpäin ja ne kepitkin sitten treenattavaksi uutena jossain vaiheessa. Minkäänmoista kisavalmiustavoitetta mulla ei kyllä ole (pitäisköhän olla?). Kisaikähän tulee täyteen elokuun puolivälissä. Maijun kanssa naureskelin, että jos tavoite olis, että kun vuodelle 2015 hankitaan lisenssi vielä Muskaa varten, niin ei tulis välivuotta siihen vaan Simppa-Einari debytoisi vuoden 2016 aikana :D

Muutos tuli myös meidän asuinpaikkaan, ja ollaan kaikki aika onnellisia siitä, että koko sakki on nyt saman katon alla <3 Huolimatta siitä, että piti hyvästellä kotoisaksi muodostunut Lakke seurakavereineen.

Agilityn ulkopuolella tavoitteeksi voisi kummankin kanssa ottaa, että keksittäisiin joku uusi harrastus / aloteltaisiin uudestaan jotain vanhaa (Muskan tapauksessa). Haku, jälki, toko, rallytoko, flyball? Frisbee saa pysyä mukana kummankin kanssa sellaisena kuin tähänkin saakka, eli hauskana viihdykkeenä.

Klisesesti todettakoon, että pääasia kun kumpikin pysyisi terveenä ja hyvässä kunnossa kaiken kaikkiaan. Sinni skannataan tämän vuoden aikana, ja toivotaan sieltä hyviä tuloksia tietenkin. Hyvillä mielin suunnataan kohti nykyistä vuotta. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti