perjantai 6. helmikuuta 2015

Koko kentän treeniä

VAU:lla alkoi vuoden alusta sellainen käytäntö, että kerran kuussa järjestetään kisaaville koirakoille mahdollisuus koko kentän kisanomaiseen treeniin. Huippujuttu, ja Muskan kanssa oltiin toissa lauantaina ensimmäistä kertaa mukana.

Ratana oli Jari Suomalaisen 2.luokan agilityrata.


Ensimmäinen veto meni muuten hyvin, mutta hyllytettiin esteen 13 jälkeen, kun Muska kävi hakemassa 19.numerolla olevan hypyn. Jatkettiin siitä maaliin kisanomaisesti kuitenkin. Oma juoksulinja 14.hypylle oli sellainen, että sain valssinkin leviämään. Ohjasin siis 14. ja 15. kohdan vasemmalta puolelta. Loppusuoralle vaihdoin puolta. Seuraavaksi alkoi tökkiä keppien sisäänmeno! Meni tokaan väliin. Korjasin sen ja sitten annettiin jo vuoro seuraavalle.

Ensimmäisellä kierroksella tein 4.hypylle valssin, ja toisella kierroksella kokeilin siihen saksalaista. Se oli paljon parempi ja sujuvampi. Samat kohdat - keppien sisäänmeno ja tuo 13.hypyltä kääntyminen teki virheet toisellakin kierroksella. Välillä teki kepit oikeen, ja välillä väärin. 13.hypylle joku laidalta huikkasi, että pidä katse koirassa. Jjep. Enpä tainnut joka kerralla pitää. se auttoi kummasti, kun katsoi loppuun että se koira kääntyy myös. Loppusuoraa kokeilin toiseltakin puolelta.

Käytiin omatoimitreenaamassa viime  viikolla, kun Muskallakaan ei ollut viikkotreenejä. Tarkoitus oli saada toistoja lähinnä kontakteille, koska tuossa koko radan treenissä M loikkasi puomin ainakin kerran yli. Harmillisesti ainoa kasassa ja käytettävissä oleva puomi oli toisella radalla, jossa oli jopa harvinaisesti väkeä keskellä päivää. Yleensä saan olla hallissa aika lailla itsekseni, kun siellä päivällä pääsen käymään. Pääsin kuitenkin jokusen toiston tekemään porukan vaihdoksen välissä. Ei tullut yli kertaakaan. Ei tosin päästy radan osana tekemään, vaan yhden hypyn takaa palkalla. Että ongelmaa ei oikein saatu kaivettua esille. Tehtiin hetsaamallakin vielä niin, että Atte piti kiinni lähdössä. Omalla kentällä tehtiin pientä ratapätkää. Muska meni hyvällä innolla - ollakseen Muska. Sillä vaan tuntuu olevan päivän fiiliksistä kiinni kuinka se kulkee! Kepeillä kesti puolenvaihdon valssilla ja pujotteli kivalla vauhdilla. Ja haki itsenäisesti vaikean kulmankin. Sen kanssa oli tosi kiva mennä.

Tän viikon ryhmätreenissä radalla oli puomi, ja siellä se loikkaaminen saatiin esille oikeen kivasti :P mun täytyy tehdä pieni himmaus / rytminmuutos alastulolle, tai se jolkottaa huoletta kontaktin ylitse. Radalla oli myös muurin takaakierto, joka on ollut aina meillä murheenkryyni. Muska yrittää ponnistaa muurilta takaakierrossa lisää vauhtia, sillä ei tahdo usko riittää että pääsee yli ilman sitä. Kertaakaan ei tainneet palikat tulla alas, mutta osui niihin kyllä. Hyppytyyli ja ponnistus ei ole samanlainen kuin normihypylle. Tätä toistettiin ensin loivemmasta kulmasta, jolloin hyppäsi kunnolla. Alkoi sitten hypätä paremmin myös tiukemmalla käännöksellä.

Sinnin kanssa on vaan ooteltu juoksujen loppumista ja siinä sivussa sillon tällön kotona vähän jumpattu tai temppuiltu jotain. Hyvin se kestää kyllä ihan perussessenkin elämää - ei sillä, että tämä nyt suurensuuri muutos olisi normiarkeen treenimäärien puolesta. Ne kun ei mitenkään kovin kummoiset ole tähän saakka olleet muutenkaan. Varmaan me jo ensi viikolla päästään taas hallille, kun tiputtanut se ei ole tällä viikolla enää ollenkaan.

Virtaansa se pääsee joka päivä purkamaan metsässä vapaana lenkkeillen, ja minä oon alkanut nyt myös ylittämään itseäni - ollaan nimittäin alettu tunnustella juoksulenkeillä käymistä! Ihan ollaan viikkoon juosten menty 12 kilometriä. Parin kilsan osissa tosin, mutta kuitenkin :D Jospa sitä matkaa siitä sais hinattua ylöspäin pikkuhiljaa. Sinni on vyössä kiinni Rok Straps- hihnassa ja valjaissa, ja siitä onkin apua keventämään omaa urakkaa. Se menee ihan työmoodiin, kun kävelystä vaihdetaan hölkälle, ja etenee kuin juna tasaisesti eikä paljon sivuille kuikuile tai haistele. Ja se tykkää, innoissaan on lähdössä kun valjaat kaivetaan esille. Muska onkin sitten vähän toista maata. Mukavinta olis jättää se kotiin, mutta koska kunnonkohotus juosten ei sillekään pahaa tee, niin se on joutunut roikkumaan mukana. Sehän ei siis vapaana ollessaankaan juuri turhia juoksuaskeleita ota... Se raahautuu siis mukana lyhyessä hihnassa, koska jäisi mun taakse kutakuinkin niin paljon kuin remmi antaa periksi. Ollaan me varmaan näky, kun Sinni paahtaa edellä onnesta soikeana vetäen perässään puuskuttavaa emäntää, ja letkan viimeisenä hinataan Muskaa kärsivän näköisenä! Mun julma suunnitelma onkin, että hankin hihnanjakajan, jolloin Muskakin joutuu menemään edellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti