maanantai 20. huhtikuuta 2015

Ollaan kaikkee treenattu!

Muskan rallytokoilut on alkaneet, ja treenejä on ehtinyt olla kahdet. Mullahan ei itsellä ollut juurikaan käsitystä koko lajista etukäteen, muutamia videoita ja ratojen katselua lukuunottamatta. Kurssilla tullaan käymään ensin alokasluokan kyltit läpi yksinkertaisten ratojen avulla, ja kun ne on hallussa, niin sitten vaikeutetaan. Toistaiseksi tehtävät on siis olleet meille aika helpohkoja, liikkeet kun on olleet pääasiassa seuraamista, josta sitten pyöritään ja kääntyillään eri suuntiin. Kävin kurkkimassa aloluokan liikkeet läpi, ja niissä tuskin tulee vastaan mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa meille. Hankalin osuus lienee se, että itse muistaa mitä kullakin kyltillä pitää tehdä :) Ja se, että koiran pitää olla hihnassa aloliikkeissä, joten osassa liikkeistä pitää miettiä miten hihnakättä saa vaihdettua vaivattomasti, ilman että sillä vahingossa ohjaa koiraa. Muska kulkee nätisti mukana, mitään tokoseuraamisen priimaa sen seuruu ei ole koskaan ollut, mutta tässä sillä ei onneksi ole niin merkitystä. Se seuraa käsimerkkejä niin hyvin, että aloliikkeet sen kanssa saa suoritettua aika helposti. Mutta ihan hauskaa se on ollut, ja Muskalla on kivaa (kun saa nameja), joten harrastus täyttää tehtävänsä. Ja varmasti se siitä vaikeutuu ja käy haastavammaksi kun edetään!

Sinnin kanssa oltiin viime viikolla taas Lotan treeneissä. Siellä sai valita yhden kontaktin treenattavaksi, ja valitsin keinun. Ensin näytettiin, millä tolalla este on tällä hetkellä. Ensin S otti lentokeinun puolikkaan, mutta oletettiin sen johtuneen ainoastaan siitä, että meidän seuran keinu on paljon painavampi kuin A-qilityn, ja tähän saakka ainoa jolla on treenattu. Seuraavilla toistoilla ei lentoja enää nähty. Sinni teki keinun nätisti, mutta ei täysiä. Lotta sitten tuumaili, että lienee toiveena olisi, että se menisi täysillä päähän saakka, ja alettiin sitten etsiä tapaa vauhdin lisäämiseen. Ensin kokeiltiin laittaa nameja keinun päähän, ja Lotta pidättäisi keinua niin, että se laskisi kerralla kun koira on mennyt päähän saakka. Noh, Sinnihän ei nameista piitannut mitään, joten vaihdettiin taktiikkaa. Lotta alasmenopäähän lelun kanssa, ja kun Sinni paineli päähän saakka silmät kiiluen, niin keinu alas. Toimi tosi hienosti, tämä siis omiin treeneihin käyttöön. Jatkettiin jo tätä tapaa kun Atte oli mukana auttamassa, ja hyvältä vaikuttaa. Se ei jännitä keinua tai pamausta ollenkaan, mutta pitää vaan rakentaa se täysillä menemisen halu sille.

Sitten rällättiin tällaista rinkulaa kumpaankin suuntaan, putkesta aloitus:


Ihan perusharkka, mutta oikeen hyvä. Itse piti malttaa olla kaahaamatta, pitää rintamasuunta ja antaa koiran suorittaa. Tavoitteena luonnollisesti oli pysyä mahdollisimman kaukana esteistä. Ei keretty tehdä tätä montaa kierrosta, koska keinun treenaamisessa meni niin paljon aikaa, mutta tein tätä vielä itekseni samalla kertaa kun tuota keinua käytiin tekemässä. Testasin rimoja ensimmäistä kertaa 50 cm. Me ollaan nyt treenattu 40-45 cm ja niissä pääasiassa pysytään jatkossakin. Koulutusohjaajakurssin kouluttaja oli sitä mieltä, että sen matalampia ei kauheasti kannattaisi enää käyttää. No, kyllä me uusissa tekniikkatreeneissä vielä käytetään matalampiakin.

Sinni yllätti mut sillä, kuinka hyvin se haki esteet vaikken vieressä kulkenutkaan. Tai niinhän mää luulin, kunnes katsoin videolta, että en nyt ihan kauheesti kuitenkaan ottanut etäisyyttä :D Kunhan oma rytmitys oli kohdallaan ja ohjaus päällä, niin se haki linjansa hienosti ja katsoi esteitä. Olisi varmasti siis kestänyt mun kauempana olonkin. Omatoimitreeneihin tuli lisää haastetta sillä, että jätin palkan valmiiksi odottamaan. Siinä tuli sitten samalla sitäkin treenattua, ettei sinne lelulle livistetä ennen kuin hommat on tehty. Se oli kauhian VAIKEETA Sinnin mielestä. Rinksailusta otettiin jokunen videopätkäkin. Harmi kun ehdin poistaa ne lelulle karkailut, onhan nekin viihdyttäviä. Ja pari kertaa se myös luikkasi viimeisen riman ali palkalle.




Ai niin, toissa viikon sunnuntaina olin myös kummankin kanssa koulutusohjaajakoulutuksessa koirakkona. Siellä oli oikein hauskaa, treenit oli tosin vähän haastavat Sinnille, ja joutuivat vähän soveltamaan kun oli kokonaisia ratoja joilla kontakteja ja kepit. Muskahan suoritti omalla tyylillään, eikä siihen ollut kenelläkään juuri sanottavaa ;) Kouluttaja mainitsi sen verran, että sitä ei ehkä kannattaisi vedättää niin paljon vaan kulkea yhdessä enempi. Sinnin kohdalla sitten meni kyllä kokelailla sormi suuhun :D Se suoritti kyllä aika makeesti varsinkin ekan treenin. Toinen oli hankalampi.

Perjantaina oltiin ensimmäistä kertaa myös VAU:n uudessa ryhmässä. Siellä tehtiin muutamalla esteellä harjoituksia, mm. tiukkaa valssilla kääntymistä, persjättöä ja pimeään putkikulmaan menemistä. Niin ja vähän päällejuoksuun tulemista myös. Se on vähän hankalaa vielä.

Niin ja sunnuntaille oli sitten vielä Sinnin ekat tokotreenit. Mikään hurja tokokärpänen ei päässyt vielä puremaan, mutta katsotaan. Esitin siellä tyhmiä kysymyksiä mm. perusasennosta - että millainen sen pitäis pilkuntarkasti olla ja mm. seuraamisesta, että miten se opetetaan alusta saakka hyväksi. Nämä on ilmeisesti asioita, jotka kaikkien pitäisi tietää. No joo, kyllä mä nyt periaatteessa "tiedänkin", mutta jos ihan oikein tosissaan innostuisin tuosta tokoilusta Sinnin kanssa vaikka kisaamiseen saakka, niin olisi ihan kiva jos noita asioita ei opetettaisi sille vähän sinne päin, vaan alusta saakka kunnolla. Että opetetaanko se seuraaminenkin ihan vaan nakkeja heiluttamalla? Mutta joo, siellä siis tehtiin sivulle ja perusasentoon tulemista, seuraamista ja luoksetuloa, sekä lelulla esineen suuhun ottamista ja luovuttamista. Pitäis käydä varmaan ostamassa ihan se kapula saman tien, Sinnille sen lelun antaminen tuossa yhteydessä on ihan turhaa kun se meinaa sille bileitä. Eikä sen tarvi palkkalelua ottaa kauniisti suuhun ja antaa takaisin, kun sen tarkoitus on ihan eri. Ja sitten opeteltiin käden koskettamista. Viereisellä kentällä tehtiin aksaa, ja S oli välillä sitä mieltä että mielummin vaihtaisi lajia :D Kun se jaksoi koko tokotreenit suurinpiirtein käyttäytyä, niin palkitsin sen muutamalla rundilla aksakentällä lähtiessä.

Ollaan me kaivettu frisbeetkin naftaliinista, ja käytiin aamulenkin yhteydessä vähän kiekkoilemassa. Muska oli tauonkin jälkeen ihan yhtä pätevä kuin aiemmin. Ja se on kyllä liikuttavan innoissaan tuosta puuhasta. Taitaa frisbeily olla parasta heti syömisen ja uimisen jälkeen. Sinni oppi kiertämään heittäjän takaa, tosin sen tyyli on sellainen pomppisloikkis vielä. Otti se jo aika hienoja koppeja sekin. Kiekon palautus on vähän hitaansorttista, kun se haluaisi pelata sillä myös matkan varrella. Ilmeistä voinee päätellä oliko kivaa :)


Kauhiaa kun kuulostaa tämä päivitys, ettei meillä vietetä lepopäiviä ollenkaan :P No tässä on muutaman viikon treenejä, kyllä me myös huilitaan ja vietetään pelkkiä metsälenkkipäiviä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti