tiistai 4. elokuuta 2015

Agility- ja lammasflow

Oijjoi. Nyt puhkutaan motivaatioo, ollaan fiiliksissä, vakuuttuneita siitä että kehitytään. Näihin tuntemuksiin tarvittiin vajaa 15 minuuttia sopivan kouluttajan kanssa. Eilen alkoi nimittäin kurssi Pete Huotarin opissa A-Qilityllä. Me päästiin menemään tasan 6 estettä, mutta ne mentiin sellaisella tavalla ja tunteella, että leijuin vielä kotiin päästessäkin. Siistiä.

Tällä vartalomallilla on varsin lohduttavaa kuulla, että eka tulee ohjaus, ja sitte ohjaus, ohjaus ja ohjaus. Sitten vasta juostaan jos on tarvis. Pete piti alkuun puhuttelun rintamasuunnan merkityksestä ja linjojen ohjaamisesta. Rintama kertoo siitä linjasta, ja polvet siitä mihin suuntaan mennään. Varsin järkeenkäypää, vaikkei niin yksinkertaista toteuttaa sitten käytäntöön.  Sitä kun helposti viipottaa pienessä paniikissa raajat viuhuen sinne sun tänne. Valssi on kaikkien ohjausten äiti ja isä, ja meidän ryhmä saa treeniratojensa alkuun niitä kunnes ne sujuu kuin vettä vaan. Voisin siis ennustaa, että aika pitkään :D

Treenirata oli siis tällainen, ja me mentiin omin päin 9.putkeen, varsinaisesti treenattiin 1.-6.pätkää. Nämä radat on pitempiä, koska sama treenipohja on myös edellisellä ryhmällä.


Ekasta pätkästä Sinni sai palautteeksi, että se on tosi hyvällä moottorilla varustettu, tekee hienosti töitä eikä kuitenkaan lähde keulimaan. Mä sain palautteeksi, että pääasiassa selviän sen kanssa kyllä - mutta sehän ei meille riitä :D Treenaaminen aloitettiin ihan 1.-2. esteillä silleen, että seisoin paikoillani rintama ohjauslinjalle ja vapautin koiran ja käskytin sen kakkoselle. Tämä oli ihan testi ja mun pääkopalle viestitys, että ei mun tarvi auttaa sitä koiraa niille esteille. Mun homma on lukea karttaa ja kertoa koiralle ajoissa mihin mennään, Sinnin työ on suorittaa ne esteet. Pete tuumasi, että oon tehnyt Sinnille hyvät pohjat (jee!), joten nyt on aika nauttia niistä ja antaa sen tehdä hommansa.

Alkuun tarvittiin siis pelkästään se valssin aloittava askel ja siitä valssiin lähtö, pieni nanosekunnin odotus, jotta koira lukitsee kolmosesteen. Eli ei ihan kauheesti liikettä siis mihinkään suuntaan, askel sinne ja tänne. Koirakin kääntyi huomattavasti paremmin, eikä mennyt pitkäksi kun en käynyt säntäilemään. Ja ai kuinka helpolta ja rauhalliselta tuntui. Kutosputki me mentiin takaaleikkaamalla, joten vitoselle piti kääntää linjaa putkelle. Siinäkin hetken odotus jotta lukitsee putken. Mutta ei ollut kiirettä missään. Jiihaa! Tuntuuhan se siistiltä, kun on rauhallinen olo mennä. Kiire ja paniikki on itse aiheutettua ja syntyy korvien välissä. Hengittäminenkin radalla on varsin hyödyllistä.

Hyvät treenit siis. Tykkäsin kovasti Peten tyylistä. Ei pelkkää treeniä, vaan myös keskustelua ja perusteluja, napakka ote kouluttamiseen ja sopivasti kannustusta. Jos onnistun sisäistämään tuolla asioita, niin en epäile ollenkaan ettenkö kehittyisi hyvään suuntaan. Innolla jään jo odottamaan seuraavia treenejä.

Tuossa vielä perjantain viikkoryhmänkin treeni:


Siellä ei niinkään olla aiemmin rataa tehtykään, ja tämäkin sai aikaiseksi kauhistuksen huokauksia. Mutta mepä selvittiinkin tästä ihan mahtavan hyvin! Alku toimi hienosti niin, että menin kakkoselle valmiiksi niistoa varten, siitä persjättö perään. Vitosen ohi Sinni meinasi tulla, koska ennakoin liikaa putkea. Kun rauhassa odotin, että lukitsee hypyn, niin jees. Muita virheitä siellä ei sitten saatukaan aikaiseksi. Makeesti haki tuon 14.takaakierronkin, vaikka olin kauempana! Ylipäätään ohjaukset saisi tulla aiemmin, jotta valssit ei leviäisi niin paljon. Sitä luottoa koiraan. Me tehtiin toisella kiekalla tämä nollana, ja sitten vähän treenattiin vielä keppejä ja keinua.


Agilityhehkutusflowsta seuraavaan - Sinni pääsi sunnuntaina paimennuspuuhiin pitkästä aikaa. Ei ollut neidiltä unohtunut paimennuksen alkeet melkein vuodessa. Kasattiin VAUlaisista kymmenen koirakon porukka kasaan ja pidettiin paimennuspäivä Primal Sense Farmilla Pukkilassa. Kouluttajana meillä oli Aino Pikkusaari. Päivä sisälsi kolmen paimennusrundin lisäksi myös luentoja, jotka mulle ainakin oli tosi hyödyllisiä. Niin, ja mielettömän hyvää ruokaakin saatiin :P Lämpimästi voin suositella tuota paikkaa. Hyvää ja perusteellista koulutusta myös tämmöselle, joka ei koko hommasta kauheasti vielä ymmärrä.

Ensimmäisellä kierroksella Sinnin kanssa ajettiin lampaita liinassa. Ennakkoon juteltiin, että se otti vähän itseensä sauvan käytöstä junnuna, mutta kiekat nousi lampailla vapaana ollessa. Sillä syttyi kyllä heti sellainen katse, että tiesi mistä on kyse, ja asentokin laski. Se oli liinassa ollessaan kuitenkin järkevän rauhallinen, joten toiselle kierrokselle minä menin lampaille ja jätin koiran vapaana odottamaan. Siinä oli sitten vauhtia! Nyt ei kyllä enää sauvasta juurikaan ehtinyt piittaamaan, vaikka sillä vähän ojennettiinkin ja pyrittiin pitämään se lampaista kauempana. Aino myös luento-osuudessa selitti oman tapansa käyttää sauvaa ja opettaa sen merkitys koiralle. Koska se kuulosti mun korvaan järkevältä, ja haluaisin sitä Sinnille opettaa, niin päätettiin että pidetään se nyt liinassa sitten loppuaika, ettei tarvi viuhtoa sen sauvan kanssa jos koiralla lähtee laukalle. Sauvan merkitys yksinkertaisuudessaan on, että siellä missä on sauva, ei voi olla koiraa. Se opetetaan nyt erikseen Sinnille. Sillä saa sitten ohjattua koiraa ja etäisyyttä lampaisiin. Viimeisen kierroksen Sinni oli sitten Ainolla pitkässä liinassa ja minä lampailla. Tällä kierroksella sauvaa käytettiin puolenvaihtoihin, ja se toimi kyllä aika hyvin jo. Taitava pieni paimen <3 Oli kyllä tosi kiva päivä, iltapäivän rankkasateesta ja ukkosesta huolimatta. Oli myös tosi kiinnostavaa nähdä erilaisia koiria lampailla, rotukirjo kun oli varsin laaja: Sinni ainoana bc:nä, australianpaimenkoira, australiankelpie, lapinporokoira, chapendoes, pumi, hollanninpaimenkoira, shetlanninlammaskoira ja entlebuchinpaimenkoiria kaksi. Ja me halutaan kyllä lisää tätä lajia! Se on jotenkin jäänyt, mutta jospa tulisi käytyä edes säännöllisen epäsäännöllisesti. Loppuun vielä muutama Tuija Laurilan ottama kuva:






2 kommenttia:

  1. Mekin halutaan lampaille! Ootteko menossa samanlaisella porukalla jossain vaiheessa uudelleen? Meitäkin saattaisi kiinnostaa!

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä niin hauskaa, että suosittelen! Tämä kerta oli tosiaan paimennuspäivä, joka kesti luentoineen ja ruokailuineen 9.30-18.00. Suunniteltiin, että jatkossa varattaisiin porukalla joko omia paimennuskertoja, tai sitten käytäisiin pienemmällä porukalla viikkoryhmissä, joita on sekä Pukkilassa että Vantaalla. Ajankohdista ei olla vielä sovittu mitään, mutta sekaan mahtuu kyllä :) mun tarvii opettaa eka Sinnille sauvankäyttöä, sitä varten sainkin jo aurauskepin kaverilta :D

    VastaaPoista