tiistai 25. elokuuta 2015

Pää kasaan

Viime viikolta jäi rata piirtämättä, kun lähdettiin tiistaina reissuun. Se oli jokseenkin tällainen:


2.-3. väliin tehtiin valssilla puolenvaihto, ja 4.hyppy pyöritettiin pituuden puolelta. Valssi sujui ihan ok, mutta pyöritystä vähän treenattiin. Mun ohjaus oli liian laveaa, ja sillä Sinni ei tehnyt optimaalista käännöstä. Kun tein maltilla, käsiä nostelematta enkä mennyt liian lähelle estettä, niin kääntyi nätisti ja tiukasti. Ohjaava käsi saa olla melkeinpä kropassa kiinni. Kutosputkelle haki ja irtosi hienosti ja epäröimättä heti vitosen takaa. Ehdin vailla kiirettä seiskalle. Ystävämme kiire tuli sitten tuolla 9.-10. kohdilla. Ryykäsin turhaan jo hätiköimään, ja Sinni kuuliaisesti luikkasi kasihypyltä väärälle puolelle. Kun ohjauksen piti rauhassa päällä ja katseen koirassa, niin teki juuri oikein. Kouluttajan mukaan liikun hyvin, mutta kun unohdan kunnollisen katsekontaktin koiraan, niin myös rytmitys kärsii. Pitäisi osata vähän odottaakin oikeissa kohdissa, eikä sännätä jo ajattelemaan seuraavaa estettä. 10. esteelle koira menee parhaiten, kun annan sen mennä mun ohitse, ja silloin 11. putkikin tulee melkein itsestään, kun vaan jalat osoittaa sen suuntaan. Kuulemma mun ohjauksessa on normaali kehityskaari - nyt alkoi tapahtua oikeita asioita, mutta rauhallisuutta ja malttia kaivataan lisää. No pääasia, että sitä kehitystä tapahtuu kuitenkin :) Hetkittäin semmoinen hyvä, rauhallinen fiilis ja varmuus alkaa löytyä.

Eilen oli sitten luvassa tällaista:

Alun ohjasin hyppyjen vasemmalta puolelta. 8. putkelle saakka meni ihan hyvin, tosin sitten tässäkin pätkässä sain palautetta turhasta juoksentelusta ja yliohjaamisesta. Kun annoin koiran mennä mun ohitse sekä 3.esteen että 7.esteen kohdilla ja irrota putkeen, oli koiran tekeminen varmemman näköistä. 9.hypylle linja oli sellainen, että hyppy piti malttaa merkata, eka yrittämällä tuli taas nanosekunnin liian aikainen liike, ja Sinni tuli hypystä ohi. Sitten alettiin harjoitella katkaisuja, jotka nekin oli mulla liian epämääräisiä. Kunnolla pitää näyttää se katkaisu ja odottaa, että se koira myös reagoi siihen. Ei voi Sinnin kanssa vähän hipsutella puolihuolimattomasti ja viedä samalla liikkeellä. Pysähdy. Tätä treenattiin 11. hypylle tuon putkenkin kautta, ja Pete laittoi mulle eteen riman, jota ennen mun pitää saada se koira kääntymään. Monta kertaa sain tehdä, ennen kuin meni jakeluun (mulla siis). Ja kun ei ole tässäkään mihinkään kiire, kun 12.hypylle se koira päästetään edelle joka tapauksessa. Puolivalssilla sitten käännetään oikealle puolelle. Onnistuin jopa tekemään kaksi katkaisua peräkkäin 11. ja 12.hyppyjen jälkeen, wuhuu! Täytyy kyllä välillä ihmetellä tätä omaa asioiden omaksumiskykyä. Vaikka kouluttaja ohjeistaa sekä sanallisesti että fyysisesti kuinka rautalangasta vääntäen, ja olen ymmärtävinäni asian, niin aika monta kertaa saa ravistella ennen kuin kykenen käytännössä toteuttamaan annettuja ohjeita :D Aivojen ja kropan välillä täytyy olla tosi pitkät piuhat. Sinnin kaltaisen koiran kanssa ei pidä jättää asioita puolitiehen ja tehdä ohjauksia vähän sinne päin. Paljon reilumpaa tehdä ne kunnolla, niin koiralla säilyy varmuus. Se tekee kyllä täysillä, kun sille kerrotaan kunnolla mitä siltä halutaan. Että olisi suotavaa ja reilua tehdä itsekin täysillä sitten.

Isoimmassa roolissa nyt tuntuu ylipäätään olevan sen oikeanlaisen mielentilan löytyminen ohjaamiseen, se kun tuntuu vaikuttavan ihan kaikkeen. Jos pään sisällä on yhtään kiire tai keskittyminen ei ole kohdallaan, kaikki menee pieleen: ohjaus on huonoa, rytmitys puuttuu, kontakti koiraan ei pysy. Rauhallisuus ja keskittyminen. Toki teknisessä osaamisessakin on paljon työmaata, mutta sekään ei paljoa auta, jos ei sillä nupin sisäisellä olotilalla kykene niitä asioita kuitenkaan tekemään oikein. Ja tietysti vanhat tavat ylipäätään on tiukassa, Muskan kanssa ohjaaminen oli aika pitkälti vedättämistä ja koiran edellä juoksemista. Ottaa aikaa tajuta, että se ei ollenkaan toimi Sinnin kanssa.

Kovasti tässä odotellaan, että päästään jatkamaan myös estetreenejä, jotta se kisavalmiuskin saavutettaisiin sitten. Muuta estettä kisaamiselle kun en näe, Sinni kulkee ihan mielettömän hienosti ja se on mun silmään taas kehittynyt kovasti eteenpäin. Siitä on tullut varmempi. Niin, kisaikähän tuli täyteen viikko sitten. Hoksasin muuten, että rimojakaan ei ole tippunut maailman aikoihin.

Oltiin tosiaan vajaa viikko Pohjanmaalla, muutama päivä mökkeiltiinkin. Paljon uimista ja ulkona vapaana hillumista lämmöstä nauttien.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti