tiistai 11. elokuuta 2015

Voihan perrrrsjättö!

Otsikosta voinee päätellä, minkä ohjauksen äärellä hikoiltiin eilen Peten treeneissä. Persjättö/sokkari on ohjaus, joka ei mulla lähde yhtään luontaisesti, en osaa sitä ja se on pelottavaa. Kun mun "juoksu"vauhdin suhteuttaa Sinnin kaasutukseen, niin mun oletuksella koiran edessä väärällä hetkellä lyllertäminen ja siitä mahdollisesti seuraava kolari on enemmän kuin todennäköinen. Teoriassa tiedän suunnilleen mitä siinä pitäisi tapahtua, mutta todellisuudessa en toteuta ajatusta oikein, vaan kauhunsekaisesti pyrin lähinnä pakoon ja alta pois. Mikä nyt ei ihan sitten toimi, kun senkin kuuluisi olla ohjaamista eikä koiran väistämistä.

Ennen kuin päästiin tuskailemaan aiheen parissa, oli radalla toki muutama valssi. Ne tehtiin siis 3. ja 4.hypyille. Ratapiirroksen oikeellisuudesta en mene taaskaan vannomaan, mutta suurinpiirtein tämmönen se oli.


Eka rundilla tein tuonne vitosen putkeen saakka. Pete tuumasi, että pitäis päättää tekeekö hyvät merkkaukset käännöille, vai hyvät valssit. Ilmeisesti tein jotain siltä väliltä :P Niitä valsseja sitten ruettiin hakemaan. Ja aika hyvältä ne sitten alkoi näyttää ja tuntuakin. Kolmoshyppyä ei saa mennä liian lähelle, koska käännöksen riittävän ajoissa näyttäminen on sitten aika hankalaa, ja koira on jo putkessa. Helpompi rytmittää, kun lähtee kakkosen tienoilta. Eikä tarvi Sinnille mennä sinne kauhean lähelle kolmosta näyttämään, se kääntyy kyllä ja hakee sen hypyn vaikka ohjaan kauempaakin. Sinni sai kehuja hyvästä kääntymisestä ja kokoamisesta, se ehtii reagoimaan aika lyhyelläkin varoajalla käännökseen rakenteensakin puolesta. Onnistuin myös jollain kertaa laittamaan koiran väärään päähän putkea, kun olin huono. Nooh, tuo alku meni joka tapauksessa sitten nätisti ilman tolkutonta jyystämistä.

Kunnes päästiin siihen kutosen persjättöhinkkaukseen. Ei vaan kertakaikkiaan lähtenyt. Juoksin henkeni hädässä ja unohdin ohjauksen, koira sinkosi mun väärälle puolelle, koska keskityin vaan siihen ettei ainakaan törmätä. Tuppasin menemään turhaan vasemmalle, mikä pidentää omaa matkaa ja sijoittaa mut ihan pieleen seuraavaa estettä ajatellen. Eikä kerro koiralle ainakaan oikeaa informaatiota halutusta linjasta 7.hypylle. Ja mun huonokin ohjaus oli valovuosia myöhässä. Pete sitten piirteli mulle viivoja, että mitä linjaa mun pitäisi juosta. Ei piiruakaan vasemmalle, vaan suoraan. Ja demosi sitä kropan kääntöä. Sen yläkropan pitäs kääntyä niin, että rangassa rutisee. Ja ajoissakin vielä mieluusti. Kun koira tulee putkesta, ihan nanosekunti ennen kuin pitäisi olla ruoto käännettynä auki oikealle, että se tietää mille linjalle se halutaan. Se ei tarvi sitä, että väistän vaan sitä, että ohjaan. Sinni mahtuu aika pienestäkin välistä kulkemaan, kun sillä vartalonkäännöllä teen sille tarvittavan tilan. Jouduin ihan ääneen kiroilla, kun olin niin kökkö. Jotta saatiin mulle helpotusta, aloitettiin nelosen takaa putkeen lähetyksellä, ettei ois niin sitä kiireentuntua. Muutama onnistunutkin suoritus saatiin aikaan, ja viimeisellä toistolla Pete kysyi, että no oliko kamalaa. Että nyt näytin jo rauhalliselta, ja koira teki optimisuorituksen parhaalla mahdollisella hyppylinjalla. No eihän se nyt kamalaa ole, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eikä pelkoakaan siitä että koira ois jaloilla, kun sekin tietää tasan tarkkaan mihin ollaan matkalla. Työvoitto kouluttajalle.

A-Qilityn treenejä lukuunottamatta meidän harkat on nyt tauolla, koska kummatkin tytöt aloitti juoksunsa, yhtä aikaa melkeimpä. Vähän harmittaa, että tulee pitkä tauko estetreenissä keppien ja kontaktien kanssa. Kävin jo nimittäin vähän kurkkimassa syyskuun kisakalenteria sillä silmällä, että jos kaikki esteet olis hallussa reilun kuukauden päästä siinä määrin, että voisi käydä ekat kisaradat kokeilemassa. Noh, nyt ei tarvi sitten sitäkään miettiä. Eipä sillä, että mikään kiire olisikaan, vaikka innolla odotankin kisaradoille pääsyä Sinnin kanssa. Niin, ja Muskallekin olin miettinyt rt-kisojen korkkaamista, kun oma seura semmoset syyskuussa järjestää.

Viikonloppuna oltiin koiravahtina, seurana Ruusa ja Konsta. Konuli on leikattu hulivili herra, ja vaikka alkuperäisinfon mukaan sen ei olis pitänyt piitata juoksuista mitään, niin muutaman kerran tytöt joutuivat tyyppiä ojentamaan :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti