keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Litsari naamaan mulle!

Oi kuinka olin surkean huono tämän viikkoisissa Peten treeneissä. Löysä ja arka jajaja. Me tehtiin tätä treeniä kasiputkelle saakka, pidemmälle ei päästy kun ohjaaja ei osannut.


No ei se nyt ihan katastrofaalisen kamalaa ollut, mutta ei vaan lähtenyt kunnolla. Olin vielä aika puolikuntoinen keuhkoputkentulehdukseni ja flunssani kera, mutta ei auta seliseli. Alkuun valssilla kääntö kolmosesteelle, ja perään valssia ja valssia ja lähetys seiskaputkeen. Ensimmäisellä rundilla aloittelin valssin aivan liian myöhässä. Kakkosrima räpsähti alas, ja vaikka tuonne putkeen saakka selviydyttiin, niin ei se ollut kaunista katsottavaa. Pete sai hyvät naurut, kun lähdin koiran mielentilaan mukaan, ja siinäpä sitten räpiköitiin. Valssit levisi ihan mihin sattuu. Putkeakin ohjasin, kuin se olisi leijunut vähintään kaksi metriä lattian yläpuolella. En käsitä mikä siinä nyt oli niin vaikeaa. Niissä valsseissa siis. Puuttui semmonen napakkuus. Pete sanoi, että nyt ne ei eikä lopu kunnolla. Ylimääräisiä turhia askeleita. Blaaaah. Saatiin kyllä aikaiseksi sitten jokunen kelpo suoritus, tai sellainen jonka Pete hyväksyi :D Mutta päästään kyllä jatkamaan samoilla teemoilla ensi kerrallakin.

No sitten tehtiin vielä tuota 7.-8. putkikohtaa. Olin ihan ihmeissäni siitä, ettei Sinnillä ollut aikeitakaan ampua väärään päähän putkea. Se kääntyi ihan mielettömän hienosti oikealle linjalle ilman putkijarruakin, kun vaan pikkuhetken odotin sitä ja otin kontaktin sen tullessa seiskaputkesta. Mutta eipä se tarkoittanut, että olisin sitä sinne oikeaankaan päähän saanut ohjattua. Tässä jo kiroilin taas kerran vähän ääneen ja pyytelin anteeksi koiralta, joka varsin uutterasti teki töitä ja yritti ymmärtää mitä akka sekoilee. Ei riittänyt uskallus ohjata ja antaa mennä, vaan sain koiran vietyä koko helvetin putken ohi kääntämällä selkää tai ties mitä. Hyihyi. Jos joskus on sellaisia päiviä, että kokee osaavansakin jotain, niin tämä ei kyllä todellakaan kuulunut niihin. No toivottavasti tästä taas saa uutta kiukkua ja ryhtiä omaan tekemiseen. Olin kyllä itelleni ärsyyntynyt lähtiessä, onneksi sentään koiraan taas supertyytyväinen koska se teki taas parhaansa niin kuin aina <3

Seniorikin pääsi juoksutaukojensa jälkeen taas rally-tokoilemaan. Se oli vähän kuutamolla poloinen. Kouluttajalle hihittelin, että onko sille tehty lobotomia juoksujen aikana :P Kyllähän se ihan tohkeissaan oli, kun pääsi tekemään, mutta semmosia ihme aivopieruja kyllä esitteli. Vasemmassa täyskäännöksessä se lähti kiertämään kylttiä ja 1-2-3 askeleissa se myös hoopoili jotain. Ihan hienoo sinänsä, koska me ollaan menossa alle kahden viikon päästä kisaamaan :D Tarttis varmaan vähän vielä treenata ja käydä kaikki liikkeet läpi. Ja lukea esim. ne säännöt, että en itse tumpeloi. Voi tulla aika viihdyttävää.

Oman sairastelun lisäksi Sinnilläkin oli silmätulehdus, joka onneksi saatiin nopeasti kuriin hyvällä lääkityksellä. Punainen ja kovasti rähmivä silmä oli jo seuraavana päivänä tippojen aloittamisesta lähestulkoon normaalin näköinen, ja nyt ei koko tulehduksesta tiedä enää mitään. En muista kirjoittelinko tänne edellisten juoksujen jälkeen siitä kohtutulehdusepäilystä. Sinnillä oli pahanhajuista vuotoa, joten kiikutin sen lekuriin jossa tutkittiin ja ultrattiin. Vaiva osoittautui onneksi juveniiliksi vaginiitiksi (emätintulehdus), eikä asia vaatinut hoitoa. Se menikin itsekseen ohi, mutta nyt taas epäilyttää onko sama vaiva palannut juoksujen jälkeen uudestaan. Täytyy vähän seurata tilannetta. Mitään oireita sillä ei kuitenkaan muuten ole sen takapään ajoittaisen löyhkän lisäksi, jonka eilen huomasin - samoin teki koirien hieroja :D Anteeksi tästä informaatioista :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti