keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Muska the rally-tokokilpailija ja kaikenmaailman treenejä

Muska the Seniorikoiranen sai ensimmäisistä rally-tokokisoistaan hyväksytyn tuloksen 85/100 p., hiphurraa :)



Edellisiltana lueskelin vielä sääntöjä, ja aamulla testattiin yhtä liikettä jota ei olla joko koskaan, tai joskus aikoja sitten treenattu. Ja vielä hinkkasin meidän inhokkiliikettä (ts. liikettä, joka ei vain onnistu), eli kisaradallakin numerolla 13 olevaa peruuttelua. Ei se onnistunut treeneissä edelleenkään kunnolla. En vaan käsitä, mikä siinä on niin vaikeaa! Muska jää tuossa eteentulon jälkeen kun pakittelen, joko möllöttämään paikoilleen, tai tulee hitaasti ja liian kauas, tai jopa alkaa hakea sivulle. Ja sitte ite pitäis vielä muistaa tehdä oikeat määrät askeleitakin :D! Kovin itsevarmoin fiiliksin ei siis kisaradalle lähdetty. Ja kyllä ohjaaja sai ihan riittävän jännityksen kasattua itselleen tähänkin hommaan.

Rata oli tämmönen:


Meillä virheitä tuli vähän sieltä täältä, mutta onneksi enimmäkseen vain pisteen menetyksiä:
4:lta (270 käännös oikeaan) ohjaajavirhe, en tiedä mistä tuli;
6:lta (hitaasti) ja 9:ltä (liikkeestä maahan) taluttimen kiristyminen;
13:ta (koira eteen 1-2-3 askelta peruuttaen & istuen) koira pois asennosta ja epätarkasti suoritettu liike.

Kymmenen pojoa miinusta otettiin 11:sta, joka oli 270 käännös vasempaan. Tein sen ihan turhan tiukasti ja huomasin kyllä itsekin, että takamus kävi ainakin melkein maassa. Sanoin jopa "oho" mutta en siltikään uusinut. Hyi minua! Varmaan halusin vaan äkkiä maaliin :D Jos pistemäärä olisi jäänyt alle hyväksytyn tuloksen, niin sitten olis harmittanut etten uusinut, mutta onneksi pisteet riittivät. Noin jatkoa ajatellen pitäisi kuitenkin älytä tuo uusimismahdollisuus käyttää, kun siitä tulee kuitenkin vaan se -3 p. jos liike uusittuna onnistuu.

Hyvä mieli oli radan jälkeen, vaikkakaan en ollut ollenkaan varma  saataisiinko tulosta. Itsellä kun ei ollut mitään käsitystä tuomaroinnista, että miten tiukkaa se on ALO-luokassa. Jälkikäteen mietin mm. että käytiinkö me suoritusalueella kahdessa ekassa kyltissä ollenkaan, ja 12:stakin oltiin aika kaukana kyltistä :P Tuomarointi oli kuitenkin sen verran armollista, ettei noista rokotettu, joten tulos oli iloinen ylläri. Muska oli ihan reippaana, kun se etukäteen mietitytti että miten saan sen ilman palkkausta kulkemaan iloisesti koko matkan. Enkä edes omalla epävarmuudella saanut sählättyä koko touhua. Mennään siis kisaamaan toistekin! Muskutti sai palkkioksi ydinluun.



Sinnin perjantain treenit oli (suunnilleen) tämmöset:



Alun tein silleen, että otin koiran ykköseltä oikealla kädellä ja käännyin pakkovalssiin kakkoselle. Vai onko se sitten jaakotus tai vastakäännös kuitenki kun ei täyttä rinkiä ohjaaja pyörähdä, emminä näistä nimistä tiedä. Haki kivasti tuon 6.putken kaukaakin ohjattuna. ja ehdin hyvin vaihtamaan puolta persjätöllä seiskahypylle. Kepeille meni ensin kakkosväliin. Kun annoin paremmin tilaa ja odotin että hakee ne, niin meni oikein. Virhe tuli tosin sitten lopussa, kun lähdin vedättämään. Kun saatiin onnistumaan, niin ei jääty enempää hinkkaamaan. Myös 11.putkeen kaukaa lähetys, ja persjättö putken jälkeen. Puomin valitseminen putken sijaan oli vaikeeta. Ja kun käänsin liian tiukasti tuon 12. hypyn, niin en kyllä itsekään asiaa auttanut. Parhaiten se toimi, kun päästin koiran edelle ja pidin huolen, että oma ohjaus ei vie piiruakaan putkelle. Hankaluus taisi olla eniten mun huonossa ohjauksessa. Toinen vaikeuksia aiheuttanut kohta oli 15.-16. Putkeen meni että pöllähti. Vaikeaa oli ohjata tuo niin, ettei lukenut ohjausta putkeksi. Onnistui se sitten lopulta, vaikka kun riittävän monesti koiran putkeen tumppasin, niin meinasi mennä sinne jo ihan sama miten ohjasin.

Sunnuntain tokossa tehtiin uusia juttuja: tunnarin alkeita, metallikapulaan tutustumista ja hyppyä, jota ei sitäkään paljon olla tehty. Tunnaria aloitettiin sellaisella alustalla, jossa omaa kapulaa lukuunottamatta muut oli siinä kiinni. Hyvin Sinni hoksasi mikä on homman nimi, ja alkoi käyttää nenäänsä ja toi oman ihan käteen saakka. Yllätysten yllätys oli, että se tykkäsi metallikapulasta! Se kun ei liiemmin puukapulan suussapidosta tykkää. Naksuttelin sille metallikapulaa, kun otti sitä vähänkin suuhun, ja lopputulema oli se, että se haki sitä jo mulle ihan innoissaan useamman metrin päästä. Outo koira! Hyppy sujui myös hyvin.

Maanantaille oli tuplatreenit taas, kun Muskalla on esin rt ja Sinnillä perään A-Qilityn treenit. Muska oli aivan nohiksena taas, meillä oli tuuraava kouluttaja joka oli sen tekemisestä ihan ihastuksissaan :) Sielläkin oli tarjolla uusia juttuja, kun mentiin koko rata ilman hihnaa ja uusina liikkeinä hyppy, tunneli ja istu - käännös oikeaan - istu. Hyvin sujui nuo uudetkin jutut, ja muutenkin Muska oli hyvin mukana ja suoritti kokonaista rataa hyvällä meiningillä ilman välipalkkaa.

Sinnin treeni Petellä:

Näyttäis siltä, että mun omat ohjaustaidot ja asenne on ok keskimäärin joka toinen kerta :P Tällä viikolla oli taas vähän mollivoittoista. Oli jo alkuunsakin semmonen löysä ja luovuttanut olo. Ylläri, että sillä fiiliksellä ei sitten oikein onnistunutkaan mikään. Alkuun halusin kokeilla niistoa, koska se ei todellakaan ole mun vahvin ohjaus. Siihen olis voinut toki tehdä vaikka valssinkin. Tuo niisto olikin yllättävän hyvä. Aiemmin sain vaan sieltäkin lähteä liikenteeseen, mutta joka tapauksessa tää meni hyvin. Kolmoselle valssattiin, ja sitten tuli odotettuja ongelmia. Ajatus oli ohjata nelonen pyöräyttämällä linjaten riittävän syvälle neloselle ensin. Eka toistolla vein koiran takaakierrolle, ja sitten mentiin väärään päähän putkeen. Ja putkeen. Harkattiin tuota pyörittämistä ihan flat workkinakin, ja siitä saatiin myös kotiläksy. Kun pyörittelin Sinniä tuossa esteiden välissä, se herkästi lähti tarjoamaan ja irtoilemaan esteille. Koska tää vaati ihan selkeästi opettelua ensin, kokeiltiin tuohon myös vastakäännöstä. Sekään ei kyllä toiminut :D Ensalkuun mun ohjaus oli myöhässä, mutta sitten Sinni oli kyllä Peten mukaan "kuriton kakara" ja viis viisasi mun ohjausyritelmistä. Loppujen lopuksi kierrätin sen pyörittämällä kauemman siivekkeen kautta, jotta päästiin tekemään serpentiiniäkin. Mutta tuosta kohdasta jäi kyllä treenattavaa! Näin jälkikäteen tuli mieleen, että miksihän tuohon ei kokeiltu valssia.

Serpentiini 6.-8.:lla oli sitä rytmitystä sitten. Ei siinä tarvita mitään vastakkaisia käsiä, jos katse on koirassa ja rytmitys kohdallaan. Nämä jutut kun on yhteydessä toisiinsa. Se rytmitys tulee vähän automaattisesti, jos ihan oikeasti katsoo koiraa. Jännä. Sitä LUULEE katsovansa, mutta eipä ihan oikeasti kunnolla katsokaan kun on KIIRE. Kun Pete karjui mulle tuolla pätkällä "KATSO KOIRAA!!" ja ihan tosissaan koko pätkän näinkin sen koiran, niin ai miten hienosti. 10. hypyllekin tein valssia, mikä oli ihan turha, mutta ei sitten ehditty sitä enää katella kun aika loppui.

Tähän pitkähköön postaukseen voisin vielä kertoa VAU:n valmennusryhmän valintatilaisuudesta jossa käytiin eilen, mutta enpä kerrokaan vielä. Ratoja kun en saa julkaista, ennen kuin loputkin kokelaat on suorittaneet pääsykokeensa :) Meille ja yhdelle muulle järkättiin siis tilaisuus ennen varsinaista päivää, kun me ei oltaisi lauantaina päästy. Mutta täytyy sanoa sen verran, että parhaamme tehtiin ja ylitettiin itsemme kyllä - Sinni oli ihan super! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti