maanantai 28. syyskuuta 2015

Sinnin ensimmäiset kisat Janakkalassa

Nyt sitä on aloitettu kisaaminen Sinnin kanssa kolmella radalla Janakkalassa. Kisakirjan ostin jo etukäteen, ja sain jopa aikaiseksi päällystää sen kontaktimuovilla ja lätkäistyä siihen kuvia, jotta oma löytyisi kasasta paremmin. Jospa se pysyisi vähän siistimmässä kunnossa ja yhtenä kappaleena kauemmin kun on muovit päällä!


Tuomarina kahdella ensimmäisellä agiradalla oli ihana Anne Savioja. Sinnin mittaustulos näytti aika lailla tasan 50 cm, ja sirukin löytyi. Anne tutkaili tarkkaan myös Sinnin sukutaulua, kun hänelläkin on Ew-koiria :).

Jännitys oli taas ihan maagisissa mitoissa, tosin koska aloitin sen varmuuden vuoksi jo pari päivää etukäteen, niin ihan pahimmillaan se ei tainnut enää edes kisapaikalle päästessä olla. Maailman parhaan kepon, tsemppaavan Maijun ja muidenkin kannustusjoukkojen paikallaolo vähän laimensi tutinaa. Onneksi se hirvein olotila on yleensä aamusta ja matkalla, ja radalle mentäessä kuitenkin keskittyminen on suorituksessa, eikä jalat ole enää ihan hyytelöä. Ensimmäisessä rataantutustumisessa kyllä Maijulle naureskelin, että kintut on ihan vetelät :D! Toivon silti todella, että jännittäminen tulevissa kisoissa ei enää olisi niin korkealla!

Noin yleisanalyysinä voisi todeta, että kuten arvata saattoi, kepit ei onnistu vielä radan osana, niistä tuli virheitä joka radalla. Mutta muuten ihan mielettömän hyvää menoa!

Ensimmäinen rata oli tosi kiva, eikä siinä ollut mitään, mikä olisi erityisemmin epäilyttänyt. Aika suoraviivaista menoa, mutta kuitenkin sen verran kääntymistäkin, ettei ihan suoraan tarvinut painella koko ajan.



Keppejä me tahkottiin vaatimattomasti neljä kertaa, ennen kuin ne meni oikein. Anne oli armollinen, ja nosti kätensä vaan kaksi kertaa, koska hyllyhän tuo olisi jo ollut. Mulla kävi jo nanosekunnin kolmannella mokalla mielessä, että jatketaan matkaa, mutta onneksi sisukkaasti tein uudestaan. Saatiin se oikea suoritus sieltä kaivettua. Itsehän en edesauta keppien onnistumista tuolla ryysimisellä, pitäisi malttaa odottaa että lähtee tekemään oikein. Kontaktit ihan superhyvät, varsinkin keinu joka on ollut huomattavasti huonommalla tolalla aiemmin. Sinni on meinannut himmata jo ennen keinun päätä, mutta nyt se meni vauhdilla loppuun tekemättä kuitenkaan lentokeinua. Tyytyväinen olin myös putkeen irtoamisesta sekä toisen putken takaaleikkauksesta - tuollaisissa kohdissa on tullut välillä treeneissä kieltoja. Ainoa kohta, jota tutustumisessa arvoin, oli 15.-16- väli, johon mietin myös valssilla puolen vaihtoa loppusuoralle. Siellä tulikin rima alas, joten tuloksena 15 vp ja yliaikaa johtuen keppien toistoista, joihin kulutettiin melkein puolet koko suoritusajasta ;).

Toinen rata oli sitten jo vähän kinkkisempi. Etenkin alku aiheutti vähän päänvaivaa, kun vaihtoehtoja sen tekemiseen olisi ollut muitakin kuin se, mitä valitsin.




Päädyin ohjaamaan alun niin, että pysyin putken sisäänmenopään puolella, tein nelosputkelle pakkovalssin ja otin muurin takaa. Ois voinut myös mennä toiseen päähän ja lähettää neloselle pimeään putkikulmaan ja ohjata muurin toiselta puolelta. Tuo oma ratkaisu oli ihan toimiva, tosin pakkovalssi oli aika huono ja myöhässä. Kepeille päädyin kokeilemaan takaaleikkauksella puolen vaihtoa, ja se ois voinut jopa onnistua jos en olis ryysinyt taas liikaa. Sieltä tuli siis kielto. Tähän ois ollut paljon muitakin vaihtoehtoja toki. Halusin myös vaihtaa puolen ennen A:ta mielummin kuin sen jälkeen. Keinun ylösmenosta tuli myös vitonen, vaikka vähän jarrasinkin siihen. Olin kyllä aika varma, että osui ja siltä se videollakin näyttää. Mutta tiedä sitten, kai se tuomari näkee paremmin - ja eipä sillä väliä kun vitonen oli alla joka tapauksessa. Tulos siis 10 vp, aika alittui 8 sekunnilla keppisohlauksesta huolimatta.

Viimeisellä, Ritva Herralan hyppärillä päästiin sitten tosissaan juoksemisen makuun! Tää on itse piirretty, joten voipi olla vähän sinne päin.


Just semmonen suoraa täysii!- rata, jollaisella oletan olevani Sinnin kanssa melkoisessa lirissä. Lisäksi kepeille vauhtia sai kerättyä sen verran, että onnistuminen oli aika epätodennäköistä. Ja eihän ne ekalla onnistuneetkaan. Yritin hidastaa niille vauhtia, mikä aiheutti riman tippumisen. Keppien jälkeinenkin rima tuli alas. Tällä radalla erityistyytyväisyys tuli siitä, että takaaleikkaus 13.hypylle ja 14.putkelle onnistui ja pääsin juoksemaan suoraan 15.hypyn taakse valssaamaan. Taisin yllättyä siitä sen verran, että meinasin silti myöhästyä ja törmääminen 13.hypyn siivekkeeseenkin kävi lähellä :P. Hassua, miksi noissa irtoamisjutuissa mun käsi nousee taivaaseen saakka - ihan niinkuin se auttaisi asiaa! Hyihyi ja soosoo. Tällä radalla siis tulos 15 vp. Katsoin tuloslistasta, että huolimatta keppien uusinnasta etenemä huiteli jossain 4,6 m/s paikkeilla, joten kovaa tosiaan mentiin.

Tuossa vielä videolla kaikki radat:


Fiilis kisojen ja jokaisen radan jälkeen oli tosi hyvä ja onnistunut monestakin syystä, vaikkei niitä nollia mukaan tullutkaan. Me tehtiin ehjiä ratasuorituksia. Ohjaaja ei jähmettynyt kauhusta ja pystyi toteuttamaan radoilla suunnitelmansa. Sinni veti vähintään samalla draivilla kuin treenatessa, joten se ei välittänyt uudesta paikasta eikä kisojen hälinästä. Vaikka vire oli tod.näk. vielä korkeammalla, se pysyi lähdössä sekä lapasessa. Pääasiassa ongelma on odotetusti kepit, joita täytyy treenata. Tästä on siis varsin hyvä jatkaa, mulla on käsissä tosi hieno kisakaveri!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti