perjantai 16. lokakuuta 2015

Aina ei voi onnistua?

Petellä käytiin hakkaamassa taas päätä seinään ja hajottamassa tiukassa istuvia ohjaajan huonoja tapoja. Näyttäisi siltä, että joka toinen kerta hyvät, ja joka toinen kerta huonot treenit- trendi jatkuu :P. Radan alku, tai siis 3.-4.väli aiheutti niin suuria haasteita, että sen pitemmälle ei tätä(kään) rataa tarvinut mennä. Kasilla saakka taidettiin käväistä, mutta pääasiassa hinkattiin tuota alkua.

Tehtiin tämä silleen, että kakkoselle valssilla käännyttiin kohti kolmosta, ja siitä olisi pitänyt pyöräytyksellä kääntää neloselle. Noh, minähän en sitä osannut, ja lopputulema oli se, että koira oli putkessa. Ihan karseeta. En vaan kertakaikkiaan kyennyt tekemään sitä oikein, vaikka jokusen toiston jälkeen tajusinkin, mitä teen väärin. Niin silti toistin saman virheen uudestaan ja uudestaan. Kropan vääntämisellä koitin sitä kääntämistä, ja käänsin samalla selän koiralle. Rytmityskin oli ihan pielessä, kun pitäisi hetkeksi pysäyttää liike, ja odottaa että koira kääntyy. Kun liike ei stopannut, niin koira jatkoi matkaansa putkeen. Pete teki ties millaisia temppuja (heitin sille mm. ylävitosia kolmosen taakse, ja tein syleilyliikkeitä sun muuta...) jotta saisi mulle jonkinsorttisen ymmärryksen asiasta. Tuumasi, että nyt mut pitää hajottaa ja kasata uudestaan :P Hajottaminen kyllä onnistui, kasaamisesta en olis niinkään varma. Ihan ranteet auki- fiiliksellä kotiin. Kyllä se välillä onnistuikin, mutta enemmän tuli kyllä epäonnistumisia. Me tehtiin myös semmosta, että pyörin ympäri koiran kanssa esteen edessä, annoin sen mennä välillä hypylle ja sitten taas takaisin pyörimään. Tätä TÄYTYY tehdä ihan omalla ajalla. Aiemminkin ollaan tän saman asian kanssa värkätty. Kauhean turhauttavaa. Mutta ehkä se vaaditaan, että kehitystäkin tapahtuisi.

Muskakin pääsi aloittamaan uuden rally-tokokauden tällä viikolla. Mukavasti sain sen ryhmän koulutettavan agiryhmän perään, niin vähenee hallilla vietettävät illat. Senioritäti oli ihan pähkinöinä, kun se pääsi treenaamaan. Ihan jotenki liikuttavaa, kun se oli niin innoissaan ja tohkeissaan, ehdottoman hyvä juttu että silläkin on omat harkat kerta viikkoon, jolloin Sinni jää kotiin ruikuttamaan ja se pääsee yksin mun kanssa.

Ensimmäisissä treeneissä meidät potkaistiinkin täysin ulos mukavuusalueelta, kun radalla oli puolenvaihto jalkojen välistä, ja siitä jatkettiin loppurata koira oikealla puolella :P! Vähän oli vaikeaa, sekä ohjaajalle että koiralle. Muska koitti hakeutua takaisin vasemmalle, ja oli ihan huuli pyöreänä kun pitikin seurata oikealla puolella. Kovasti se kuitenkin yritti hiffata mistä on kyse. Ajatus tässä oli kouluttajalla lähinnä katsoa, miten molemminpuolinen työskentely luonnistuu - vaikka se tuleekin vastaan vasta voittajaluokassa. Yllättävän ok:sti se mun mielestä meni ottaen huomioon, että Muskaa on seuruutettu ja se on tehnyt hommia lähinnä vasemmalla. Varmasti treenaamalla tuon asian saa kohtuu nopsaankin opetettua. Kotiläksyksi saatiinkin paikan opettamista oikealle.

Olinkin sitten reipas, ja kävin lähikentällä treenaamassa keskiviikkoiltana. Ois vaan pitänyt mennä aiemmin, kun tulee niin varhain pimeää. Aika hämärissä olosuhteissa tehtiin. Muskalle treenattiin oikealle perusasentoa viereen-käskyllä sekä siitä pieniä pätkiä seuruuta. Treenattiin myös jalkojen välistä puolenvaihtoa sekä vasemmalta oikealle että toisin päin. Mua ihan nauratti, koska se oli sen mielestä niin lystikäs temppu, että alkoi sitä sitten tarjota ihan seuruussakin. Kun lähdin kävelemään, se koitti änkeä jalkojen välistä :D. Muska, joka melko harvoin mitään tarjoaa! Me ollaan tätä taidettu kyllä treenata joskus ihan huvikseen, joten ehkä se muisti sen vaan taas. Loppuun tehtiin vasemmalla edestä 1-2-3 askeleita, sekä eteen-takaakiertoa ja muita käännöksiä.

Sinni teki vähän tokojuttuja. Kapulannoutoa, seuruuta ja luoksetuloa. Loppuun vähän istu-maahan kaukoja. Kapulahommelit on silleen nyt, että noudosta se hakee sen ja palauttaa myös. Mutta se pito on vaan ihan tuskan takana. Seuruussa se tuppasi vähän edistämään ja painamaan, kun oli niin tohkeissaan. Piti vähän korjata. Luoksetulo ja kaukot jees. Oisko kaukoissa ollut joku 3 m matka. Jos pääsisi jonkin verran treenaamaan porukassa, niin ei olisi ihan mahdoton ajatus, että alo-luokan jutuista selvittäisiin kisoissakin joskus. Ehkä isoimmaksi ongelmaksi saattaisi tulla se, miten tuo pysyisi housuissaan ja riekkumatta kokonaisen kokeen ajan ilman palkkaa ;).

Valmennusryhmäkin aloitti treeninsä tällä viikolla, jee! Ensimmäisellä kerralla mentiin perusasioiden äärelle, ja treeninä tämmöistä:


Kummatkin numerot oli molempiin suuntiin. Me aloitettiin noista valkoisista ja sama rinki kumpaankin suuntaan. Mehän ollaan tehty tätä samaa treeniä tammikuussa, noita valkoisia numeroita siis, joten oli hauska nähdä kuinka siitä on edistytty. Tosin silloin koitettiin leijeröidä mustia nelosta ja kutosta, ja nyt paahdettiin menemään ilman semmoisia. Ideanahan tässä oli rytmittäminen ja rintamasuunnan pitäminen auki nopessakin vauhdissa. Pientä himmausta koiran ollessa putkessa, ja sitten kiihdyttämistä. Tää treeni meni kivasti kumpaankin suuntaan. Sinnillä on kyllä parantunut se esteille eteneminen hurjasti. Ihan jokusen kerran se vähän vilkaisi mua, mutta pääosin painoi menemään kyselemättä. Rytmitys ja rintama oli mulla hyvää - jee! Melissa tuumasi, että Peten opit on ainakin niissä menneet vähän perille. Siitä sain noottia, etten juurikaan käskytä sanallisesti hypyille. Mikä onkin jossain määrin tietoinenkin valinta, kun tuntuu että se vaan haittaa mun keskittymistä. Mutta tämmöisissä kohdissa, missä koiran halutaan etenevän eteenpäin, niin olisi hyvä kuitenkin käskyttää, niin sen eteneminen on varmempaa eikä sen tarvitse kysellä. Sama asiahan se on, kuin esim. loppusuoralla. Mutta olipa hankala alkaa käskyttää mukamas :D. Se on jotenkin jäänyt aika vähälle, itse asiassa lähinnä normihyppyjen osalta. 

Jonkin verran aloiteltiin tuota mustien numeroiden kattomista eka kierroksella, ja jatkettiin niistä sitten toisella kierroksella. Tässä se rytmittäminen olikin sitten jo heikomman sorttista. En vaan malttanut pysäyttää liikettä rauhassa, ja Sinni irtosi putkelta suoraan hypylle. Käytettiin pientä putkijarrua ja sanallista käskyä (SINNI!), että kääntyisi putkelta. Ja sitten piti vielä se oma liike rytmittää silleen, että numeroimattoman hypyn huiteilla pieni odotus ja siitä suunta neloshypylle. Hienosti Sinni teki hommat, kun vaan en ohjannut sitä väärälle hypylle ja kutsuin sitä ajoissa. Ja kiirettä kun ei varsinaisesti ole, kun tyrkkää takaakierrolle ja antaa koiran mennä edelle ja putkeen. Tehtiin tätä kummaltakin puolelta vaan 1.-5. numerot. Jännä oli huomata, kuinka paljon helpompi mulle oli, kun koira oli vasemmalla puolella. Saatiin kuitenkin ihan hyvät suoritukset aikaiseksi loppujen lopuksi kummallekin puolelle. Kolmosten koirakot teki tällä samalla pohjalla vielä valssiharjoitusta. Nämä treenit oli oikein hyvät, harjoitus oli meille hyödyllinen ja mieli oli treenin jälkeen positiivinen. Valmennusryhmän treeneissä tullaan nyt alkuun keskittymään perusasioihin ratatreenin sijaan, ja se passaa meille oikein hyvin. Melissa vaikutti myös varsin pätevältä ja kannustavalta kouluttajalta, ja sopivan tiukalta myös - pyritään siihen parhaimpaan suoritukseen! Jospa tällä Pete-Melissa-valkkuryhmän ulkopuoliset kouluttajat- yhdistelmällä saataisiin kehitystä aikaiseksi. Koulutuksen tasosta se ei ainakaan jää kiinni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti