keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Mattotalkoita ja vähän kehitystä

"Lahjattomat reenaa" on ollut teemana tässä ennen viikonlopun kisastartteja. Tällä kertaa syynä ei ole ollut ohjaajan laiskuus, vaan:



Eli VAU:n hallin muutto viereiselle kentälle sekä uusien mattojen asennus. Melkoinen projekti, johon on itseltäkin uponnut viimeisen viikon aikana "jokunen" tunti. Mutta kyllä tulee hyvä!

Maanantain Peten treeneissä sentäs käytiin. Ja me tehtiin siellä tämmöstä:


Numerot jatkui tästä jotenkin, mutta opettelin vaan tähän saakka, kun ei aiemminkaan olla pidemmälle päästy :P. Hyvin arvioitu, koska tuonne 14.putkeen saakka me tätä tehtiin.

Tällä kertaa mä jopa osasinkin jotain, ja Pete oli iloinen ja kehui mun tekemisiä useampaan kertaan. Oo, sekin on varmaan huojentunut kun edes jotain opeista alkaa tarttua päähänkin. No siis tietysti sössin monessakin kohtaa, mutta kuitenkin siellä oli sellaisia onnistumisen hetkiä. Tuo alku (1.- 4.) oli eka pätkä, missä kouluttaja oli innoissaan - menin itse kakkosen paikkeille, pysyin auki ja kontaktissa koiraan, enkä tehnyt mitään ylimääräistä huitomista joten se meni vaan just hyvin. Neloselle tarvittiin pieni rytmitys, ja aika pienellä liikkeellä valssiin vitoselle. No tässä sitten sainkin jo aikaiseksi sen, että koira tuli vitosen väärälle puolelle, kun tuota putkea varoin niin käänsin jo liikaakin. Hartialinja kääntyi ihan syyttä suotta. Semmosta krusifiksimaista ohjausta tässä haettiin siihen valssiin, eikä niitä askeleita tarvinut viljellä liikoja. Tämä kun saatiin muutamalla toistolla hienoksi, niin taas oli Petellä iloinen ilme. Keppejä ei taas osattu - nyt Sinni ei sitten malttanut pujotella loppuun vaan tuli tokavikasta välistä pihalle. Montakin kertaa. Blääh.

Kasi-ysiesteille me kokeiltiin eri juttua kuin kaikki muut, jotka meni valssaamaan niiden väliin. Rataantutustumisessa kysyin, että onko tässä sylkkärinpaikka, ja Pete tuumasi että kas miksipä ei. Vastasin, että koska me ei osata sitä, ni nyt sitten harjoiteltiin. Jutskailtiin, että sylkkärissä yleisesti koira halutaan melko lähelle, mutta tässä me tehtiin silleen, että itse jäätiin reippaasti esteiden taakse, ja kauempaa ohjattiin koira kääntymään. Petellä oli joku muu nimitys ko. touhulle, mutta enhän mä sitä enää muista... Kun ajatus oli, että koira käännetään ja lähetetään ysille, linjalle kohti pituutta, pidetään ohjaus päällä jolloin koira irtoaa suorittamaan 11.hypyn ja oma juoksulinja tähdätään tuonne 12.esteelle päin.

Tämä oli mulle aika hankalaa. Lähetys 8.hypylle, ja ennen kuin koira on ponnistamassa, niin aletaan jo peruuttaa itse. Rauhassa se jokunen askel taaksepäin, niin että koira ehtii tulla hyvälle hyppylinjalle, ja sitten vasta käännetään suunta. Oikeaa kättä toki käytetään siihen kääntämiseen, mutta tässäkin se kroppa on suuremmassa roolissa. Napa, polvet. Tätä harjoiteltiin ihan silleen, että mulla oli kädet kiinni lelussa, joka heitettiin sitten ysin yli oikealle linjalle. Pitää treenata tätä itsekseen. Kun aloin käsillä ohjata, niin sain Sinnin hyppäämään silleen, että oli pois pituuden linjalta (liikaa oikealla). No kyllä tästäkin jonninmoinen onnistuminen sitten lopulta saatiin. Mun oli tarkoitus valssata 12.-13. esteillä, mutta lennosta Pete ehdotti sinne päällejuoksu-sokkaria 13. taakse. Kun myös tein sen lennosta, niin siltä se sitten tuntuikin :D Liika lähelle taisin juosta 12.:sta, koska 13.:sta takana oli semmonen HUI-hetki. Kolarilta vältyttiin kuitenkin, joten oujee. Pitäis noin yleisesti ottaenkin luottaa enempi Sinniin, olla auttamasta sitä liikaa ja uskoa sen estevarmuuteen ja esteiden lukitukseen enempi. Se on hieno koira ja hoitaa kyllä oman tonttinsa. Mutta kuten todettu, uuden oppiminen on hitaampaa, kun ensin joutuu oppia pois vanhasta.

Koska koirat on pysyneet poissa hallista pari viikkoa, niin oon koittanut puuhastella vähän muuta sitten. Ollaan tehty kotona jumppajuttuja, ja Muskan kanssa Atte kävi fribailemassa eilen kun me oltiin Sinnin kans treeneissä.









Ollaan me myös köllistelty...



Ja lenkkeilty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti