perjantai 20. marraskuuta 2015

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?

Siinäpä vasta kysymys, jonka äärellä taas tuskailin maanantaina. Ei tekis mieli kirjoittaa yhtään mitään näistä treeneistä, sen verran sekaisin oli taas sävelet. Mä en ymmärrä, miksi en kykene suoriutumaan noista treeneistä enää edes omalla tasollani.


Me päästiin tasan kasiesteelle, ja sinnekin aikamoisella taistelulla. Nelosen valssi levähti pitkäksi. Sinni ei tarvinut kuin yhden liian voimakkaan askeleen esteelle, niin putki alkoi houkuttaa sen verran, ettei se kääntynyt. Ja kun se valssi oli myöhässä. Jostain syystä vitoshypylle vasemmalle valssi oli paljon parempi myös multa. Me ihmeteltiin näitä valsseja suurin osa treeniajasta. Vaikka mun ohjaus olisikin ollut huonoa, niin ei Sinnikään ollut ihan oma itsensä. Se ampui valsseista läpi ihan huoletta, ja useamman kerran tonne putkeenkin peräänsä katselematta. Oisko se sitten ollut vielä väsynyt lauantain treeneistä. Toivottavasti, koska en todellakaan toivo, että se alkaa sinkoilemaan mielivaltaisesti minne sattuu. Seiskahypylle alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kabaesokkari, mutta koska koira oli muutenkin vähän vallattomalla tuulella, niin todettiin että se ei takuulla käänny hypylle sillä vaan menee putkeen. Joten kokeiltiin sitten vastakäännöstä. Sillä se olisi kääntynytkin, jos olisin onnistunut tekemään sen hyvin. No en onnistunut. Pari räpellysonnistumista tehtiin ja kiitos hei. Myös kasille tehtiin vastakäännös.

Valmennusryhmässä jatkettiin Lotan koulutuksen ratapohjalta eri treeniä. Numerot 40-60.


Sinnin kanssa tehtiin pätkissä numerolle 55 saakka.

Alku ei oikein toiminut pelkällä pyöräytyksellä 41:lle ja valssilla 42:lle. Käännöksestä tuli huono, ja valssi meni peruutteluksi ja koira huiteli putkeen ottamatta 42.hyppyä. Saatiin tälläkin systeemillä jotenkin onnistumaan, mutta hyvä siitä ei tullut. Melissa ehdotti sitten, että ottaisin 41 niisto-persjätöllä ja sitten kääntäisin sen vaan putkeen 43.hypyltä. Huomattavasti parempi vaihtoehto meille, kunhan en lähtenyt turhia lähestymään putkea vaan ohjasin sen hypyn paikkeilta. Siitä oli sitten helppo mennä tekemään yhden käden valssia 44:lle. Lähetys 45:lle ja valssi 46:lle onnistui hyvin, koska Sinni irtosi kivasti ja mulla oli runsaasti aikaa mennä valssaamaan. Hankala kohta olikin sitten jatko, eli 47-48. Mun pitäisi ymmärtää, että Sinni ei ihan itsestään käänny tuollaisessa kohdassa, vaan se pitää mennä kunnolla kääntämään terävällä pyöräytyksellä 47:lle. ja siinäkin ajateltava sitä ponnistuspaikan ohjaamista. Takaaleikkaus oli myös hankala. Se me saatiinkin kotiläksyksi. Mun suunnanvaihto oli valovuosia myöhässä, mikä sai koiran ponnistamaan kohti takakulmaa. Se rintamasuunnan vaihtaminen ja linjan leikkaaminen pitäisi tulla ennen kuin koira ponnistaa. Ja liika ryysiminen pois myös, annetaan sen koiran tehdä rauhassa ja irrota sinne hypylle. Tässä taas huomattiin, että suullinen käskyttäminenkin on tarpeen. Toisella kierroksella jatkettiin vielä tuosta takaaleikkauksesta, ja jatkettiin sitten eteenpäin. 50.hypylle sama juttu kuin 47:lle: vaatii sen kunnollisen kääntävän ohjauksen sinne. Sen voi mennä tekemään sinne ponnistuspaikalle taas, koska kiirettä ei ole, sillä Sinni irtoaa kyllä tuonne hyppysuoralle vaikka jäisin sen taakse. Oikea-aikaisuutta ja terävyyttä tarvitaan noihin käännöksiin. Yllättävän hankalia tuollaiset peruskäännökset. Niihin pitää kiinnittää huomiota ja treenata. Hyvät treenit oli taas, vaikka ei ollut todellakaan helppoa.

Käväistiin myös tekemässä viikolla treeniä, jota myös Muska the Eläkeläiskoira sai pompsia:


Ajatuksena oli lähinnä käydä muistelemassa kontaktit ja kepit ennen kisoja, mutta pitihän sitä rataakin vähän mennä samalla. Tuli taas todettua, miten hyödyllistä treenien kuvaaminen on. Sitä kun herkästi kuvittelee ohjaavansa paremmin kuin mitä ohjaakaan. Ajoituksen kanssa on kyllä kovasti tekemistä. Jos ihan pelkästään katsoo tuota kolmosen vastakäännöstä, niin myöhässähän se on. Koira antaa kyllä ihan syystä palautetta, kun ohjaaja ei kerro juttuja ajoissa. Eikä tuo nyt niin kaunista katsottavaa ole muutenkaan. Sinni on aika kiltti, kun se tulee mun myöhässäkin oleviin rumiin ohjauksiin niin nätisti. Mitä sitten tulee kontakteihin ja keppeihin, joita jokaista tein muutaman toiston, niin kepit sujui tuosta vaan, samoin A ja keinu. Mutta puomi sitten, kuten videoltakin näkee, oli hupsista hukassa. Tehtiin sitä vielä tuonne putken suuntaan niin, että Atte piti koiraa kiinni ja sitä hetsattiin puomille. Läpi tuli niin että pölinä kävi. Muutama onnistunut saatiin loppuun. Mutta pitäisi nyt todella kaivaa se aika treenata kuntoon. Se on projektina saman tien, kun viikkotreenit vähenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti