keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Reilu viikko tiukassa paketissa

Treenipäiväkirjaa taasen, aika iso satsi kerralla kun tässä on ollut vähän "kaikenlaista"...

Sinni ensin.

Peten treeni viime viikolla:

 

Jo rataantutustumisessa saatiin neuvoksi, että juoksentelu ei tällä radalla ole pelastus, vaan ohjaaminen, estelukitus ja koiran katsominen.

Me mentiin ensimmäisellä yrityksellä kepeille saakka. Ja tuli juostua liikaa :D! Sinni kääntyi putkesta kolmoshypyn suunnalle rytmityksellä ja selkeällä rintamankäännöllä ilman putkijarrua oikein hienosti. Turhaa yliohjaamista ja juoksemista tuli sitten seuraavilla esteillä. Etukäteen hirvitti tehdä 6.-7.putkien väliin puolenvaihto, mutta yllättäen se onnistui inhokillani persjätöllä ihan ok:sti, huolimatta siitä että  löysin itseni liikaa saattelemasta kutosputkelle. Kasihypylle lähtemisessä oli pientä epävarmuutta, ja kepeillä tuli virhe joka korjattiin alusta.

Palaute oli, että mun hulinan ja juoksentelun johdosta on semmonen säpinätunnelma, joka näkyi sitten koiran tekemisessä kepeillä. Ja mitä sitten korjattiin: Sinni kyllä käännyttyään hakee hypyt 3.-5. ilman että sitä vien, kunhan pidän ohjauksen päällä. Riittää, että ohjaan ja pyöritän sen hypyille. Katse koirassa ja lähetys putkeen, ja katse pidetään koirassa edelleen kun lähdetään jo liikkumaan ja valmistelemaan persjättöä putkien väliin. Ei tosiaan siis missään vaiheessa mennä paljonkaan kolmosesteen paikkeilta alemmas, niin ei tule sitten hätä ja hoppukaan. Eikä tullutkaan. Seiskaputkella heti sitä käskytystä hypylle, sekä iihan pieni odotus siinä, ja sitten rintamalla ja liikkeellä painetta koiran linjalle (ts. viistosti vasemmalle). Tätä treenattiin ihan liioitellen yksittäisenä, putkesta hypylle. Mulla meinaa unohtaa hyppyjen käskytys tosiaan kokonaan, mutta tällaisissa kohdissa sitä tarvitaan, ja ajoissa. Hienoksi saatiin tuo käännös ja siitä rauha kepeille.

Kymppi-yksitoista välin tein ensin päällejuoksu-valssina ja siitä lähetys putkeen ja itse vaihtamaan puolta putken alapuolelta. Vein putkeenlähetyksen liian pitkälle, josta aiheutui se, että puolenvaihtoon ei ollut toivoakaan ehtiä. Tätä ei itseasiassa kokeiltu edes toista kertaa, koska Pete laittoi mut kokeilemaan sinne japanilaista. Näytti mitä toivoisi mun yrittävän, ja multa pääsi nauru että nyt on kyllä liikaa liikkuvia osia mun järjenjuoksulle :P! Eli kymppihypylle seinän puolelta, lähdetään sinne jo kun koira on vielä kepeillä, otetaan se mukaan vasemmalla puolella, siitä hypylle ohjauspuolenvaihto päätä kääntämällä ja sama homma 11.hypylle ja valssi. Voi apua kuinka vaikeaa. Ei vaan kroppa tehnyt mitä ois pitänyt tehdä, tai kroppa teki liikaakin mutta se pää ei kääntynyt. Yritin käyttää vartaloa ja käsiä, kun ois pitänyt keskittyä siihen päänkääntelyyn. Sanoinkin Petelle, kun se paasasi, että aika tiukassa on tuo homma, ei mahda mitään. En siis ehtinyt enää 10.hypyn jälkeen kertomaan koiralle ajoissa kummalle puolelle sen haluan, ja se päätyi jäämään mun selän taakse. Kokeiltiin tätä vielä pidemmällä estevälillä, jolloin onnistuikin. Mutta lisää jatkoa treenilistalle siis. Kivat ja hyvät treenit kuitenkin!

Valmennusryhmällä oli ensimmäistä kertaa ulkopuolinen kouluttaja, Lotta Lehtinen. Toiveissa ryhmäläisillä oli mm. rytmitystä, ja treeneiksi saatiin sitä mitä tilattiin, eli:


Treenit oli rakennettu niin, että ekaksi tehtävänä 1-8, sitten 20-28 ja 30-36. Harjotteina rytmiä, ohjauksen suuntaa ja linjojen näkemistä. Asioita jotka ovat tarpeen olla kunnossa, jotta päälle voidaan rakentaa vaativampaa ohjausta kun nämä asiat tulee sekä koiralta että ohjaajalta selkäytimestä.

Tutustuttiin ensin itse ratapätkiin, ja sen jälkeen käytiin ne yhdessä yksityiskohtaisemmin läpi. Lotta havainnollisti meille koiran linjoja, jolla sen tulisi optimaalisesti kulkea sekä ponnistuspaikkoja joista koiran on mahdollista pysyä niillä linjoilla. Korostettiin rytmin merkitystä - hidastamista ja kiihdyttämistä oikeissa paikoissa, ja sitten sitä ohjaussuunnan näyttämistä. Eli perusjuttuja, jotka kuitenkin ainakin multa usein unohtuu. Mukamas helppoa, mutta kuitenkin niin vaikeaa. Hyvä puhuttelu saatiin aiheesta, ja Lotan toiveena olikin, että ajateltaisiin koulutuksessa tulleita asioita ajan kanssa myös myöhemmin.

Me Sinnin kanssa ehdittiinkin sitten tehdä vain ekaa harjoitetta eli numeroita 1.-8. kummaltakin puolelta. Peruskäännös kolmoselle oli hyvä, mutta jo nelosella Lotta painotti sitä ohjaussuunnan näyttämistä - pitää tehdä se rytmillä hidastaminen ponnistuspaikalle ja sitten kääntää jo se oma ohjaus linjalle, jolle koira halutaan ja kiihdytys. Monta kertaa saatiin tätä hakea, että kouluttaja oli tyytyväinen. Lotta sanoi, että se tieto ja varmuus koiralla auttaa tosi paljon myös hyppytyyliin, ja sen kyllä huomasi. Seiskahyppyä tehtiin takaaleikkauksella, jota myös harjoiteltiin erikseen. Tätä ollaan treenattu (myös) tosi vähän, ainakaan noin tiukalla käännöksellä. Tässäkin korostui se rytmittäminen ja käännöksen näyttäminen.

Lotta oli iloinen siitä, miten hyvin Sinni keskittyi hyppyihin. Mehän siis oltiin Lotan kurssilla alkukesään saakka, niin oli vertailukohtaa ja muutos oli selkeä.

Tällä viikolla Peteä oli taas paikkaamassa Satu, jonka kanssa tehtiin tähän tahtiin:

Oltiin kumpikin vähän väsyksissä edellisten päivien jäljiltä, mutta koirassa se ei näkynyt. Ohjaajassa sitten vähän enemmän. Päästiin tätä rataa 12.esteelle saakka.

Alussa oli hankaluuksia, koska mä menin lykkimään ja varmistelemaan kolmosen takaakiertoa liikaa, ja olin siis auttamattoman myöhässä ohjaamaan nelos-vitoslinjaa. Sinni ehti nelosen jälkeen kysellä, että no mihin sitten?? ja ampui se kerran vitoselta putkeenkin. Testailtiin sitten tuon takaakierron sietorajoja, että kuinka kaukaa se kestää sen ohjattavaksi. Vitoshyppyä käännettiin vastakäännöksellä, vaikka itse olinkin koiran takana. Satu myös palkkasi Sinniä jokusen kerran nelosen ja vitosen välistä. Huomasin itse, että herkästi oma rintamasuunta meni pieleen jo nelosella, ja sekin vaikeutti koiran irtoamista vitoselle.

Jostain syystä olin myös rataantutustumisessa ajatellut seiskahypyn hypättäväksi toiselta puolelta, joten osasin tosi monesti tehdä kutoselle ja seiskalle valssin  ja kepit takaaleikaten :D Vähän vaikeutettiin siis ;) Vissiin yhdesti muistin tehdä tuon kohdan oikein, jolloin kutosella kääntö ja seiskalle vaan puolivalssi. Kepit meni hienosti joka kerta! Haki ne hienosti, irtosi hyvin putkeen ja kesti sen, etten saatellut ihan loppuun saakka. Kymppiputkelle oli tarpeen tehdä rytmityksellä putkijarru, joka välillä unohtui. Sinne tehtiin lähetys silleen, että oma juoksulinja kohti hyppyjä pysyi hyvänä. Tuolle 11.hypylle Sinnin saaminen oli vähän hankalaa liikkuvalla päällejuoksulla. Ensin olin toki itse myöhässä, mutta vaikka sitten olin jo ajoissakin niin tuli hypyn ohi herkästi. Siitä sitten palkkailtiin myös. Hyvät treenit, vaikka mulla olikin polla aika jäässä. Sinnillä oli kuitenkin taas hauskaa, kuten aina.

Muska the tätikoiranen se vuorostaan loisti rally-tokokisoissa viime lauantaina :)

Tuomarina Kirsi Petäjä, ja ratana tällaista:


Ja Muskan kanssa tuloksena 96/100 pistettä:





Ainoa möhlinki kävi siis kyltillä nro 7, koira eteen, vasemmalta sivulle, istu. Siinä Muska päätti alkaa itse arvailemaan tehtäviä, ja meni edessä ollessaan istumisesta maahan ennen kuin ehdin antaa lisäohjeita. Uusittiin tämä sitten, ja hihnankireydestä oli vielä mennyt piste. Hieno ja taitava Muska!

Se on nyt ihan selkeästi innostunut tästä puuhasta. Ehkä me ollaan nyt löydetty meille sopiva laji. Se pysyy kontaktissa koko radan ja tekee innoissaan ja iloisena hommia. Kisatilanteessa ainoa tyhmä juttu on mun kiire (tässäkin). Meinaa pikkutolleri jäädä kyydistä :). Tosin treeneissä kun tehtiin tällä viikolla tätä samaa rataa, niin tuntui se hoppu olevan koirallakin. Toisella kierroksella se rupesi keksimään ihan omia juttujaan, kun ei olis malttanut kuunnella ohjeita! Toistaiseksi se on mun mielestä ihan ok, kun toisella on niin hauskaa. Tämä omatoimisuus saattaa tosin koitua jossain vaiheessa ongelmaksi ;). Yksi tulos siis pitäisi vielä alo-luokassa saada, ja sitten päästäisiin seuraavaan luokkaan. Siellä tuleekin sitten jo haastavampia juttuja vastaan.

Niin, me tosiaan vietettiin viikko Pornaisissa, joten tyypit pääsi nauttimaan sekä Ruusan seurasta että laukkailusta maalaismaisemissa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti