maanantai 7. joulukuuta 2015

Kuuma, kuumempi, kuumis, Sinni!

Näköjään toissaviikonkin treenit roikkuu vielä täällä, joten tässäpä muutama viikko paketissa.

Koska edellisviikko oli todella agilityntäyteinen, niin möin paikkani Peten maanantaitreeneissä eteenpäin ja huilittiin treeneistä torstaihin saakka.

Valmennusryhmän treeneissä oli taas kontakteja ja tarjolla myös ratatreeniä.

Sinnin kanssa katsottiin ensin puomi ja A erillisinä. A:han oli jo aika ok vauhdin puolesta aiemminkin. Vauhtia oli tullut lisää myös puomille. Ongelmia alkoikin näkyä vasta, kun näitä tehtiin radan osana. Häiriön ja liikkeen sieto on aika huonolla tolalla, samoin selkeä vapautus. Kuin vahingossa olen näköjään onnistunut tekemään epäselväksi koiralle sen, millä sieltä kontaktilta on lupa lähteä liikkeelle. Herkästi A:lta putken vetäessä lähti jo liikkeellä pois. Me ei päästy siis kontaktiluokalta vielä :D Seuraavaksi täytyy alkaa tekemään kontakteilla häiriö- ja liikesulkeisia. Ja pitää ne kriteerit ihan kiveen hakattuina. Itse asiassa huomasin, että Sinni kestää sen liikkeen, jos se on jatkuva, mutta jos pysähdyn ja sitten taas jatkan liikkumista, niin on herkemmillä. Ja toinen juttu on mun sijoittuminen kontakteilla, niitä pitää myös treenata. Ratana me tehtiin tätä vain 13.esteelle saakka, koska katsottiin enempi noita kontaktijuttuja.

Petellä viime viikolla ratapohjana seuraavaa. Oikeastaan mun on ihan turha piirrellä näitä ratoja siinä mielessä, että me päästään näistä tekemään tasan alkua aina, mutta onpahan treenipohjia jos joskus osataan enemmän :D Mehän tehtiin tästä tasan pätkää 1-7.


Vaikka oli taas aikamoista tahkuamista, niin fiilis oli silti treenien päätteeksi hyvä. Ensin tartuttiin tuohon alun takaakiertoon (jota mä en ollut edes tutustumisessa tajunnut, vaan olin ohjaamassa 2.hypyn suoraan). Keskustelua käytiin kädellä ohjaamisesta versus paineen tuomisesta linjalle. Niih, se liikkeellä paineen tuominen koiran linjaa kohti toimi aika paljon paremmin, kun ei tarvinut mennä siivekkeelle huitomaan. Oikeaa kättä ei juurikaan tarvittaisi ollenkaan, vaan koira viedään omalla rintamasuunnan liikkeellä takaakiertolinjalle, ja siitä rauhallinen valssi. Jää itsellekin aikaa enemmän ja koira saa selkeämmät ohjeet. Pete myös availi vähän tuota linjaa, jolla Sinni tekee - että sitä kannattaisi vähän mietiskellä. Vähän siis samaa asiaa, kuin Rannikko puhui siinä niistokohdassa. Että tekee niin lähellä siivekettä, että ponnistuspaikka on vähän kökkö ja hyppää ns. ristiin sen takia. Pitää vielä toivoa, että tämä otettaisiin työn alle Petellä ennen treenien loppumista, jos saisin ohjeita kuinka tätä tulisi koiralle opettaa. Kun tämä saatiin toimimaan, niin olikin aika tahkuta jatkoa. Ajatus oli, että kolmoselle olisin pyöräytyksellä kääntänyt, rytmin hidastus jotta koira tulee oikealle linjalle ja sitten eteenpäin. Ensin toki ongelmana oli vähän se, että en oikeasti pysähtynyt. Mutta saatiin myös huomata, että Sinnin estefokus on totta tosiaan parantunut, tällaisessa tilanteessa vähän liikaakin. Plussaa siis tosiaan siitä, että se etenee esteille eikä kysele liikaa, mutta nyt se sitten huitaisee ohjauksista jo herkästi läpi ja lukee rataa omatoimisesti turhankin paljon. Sitä saa, mitä vahvistaa ja niin edelleen. Tuo estefokuksen vahvistaminenhan oli yksi asia, joka on listattu meidän valmennusryhmän tavoitteisiinkin, mutta seuraava työstettävä asia olisi nyt selkeästi se tasapainon löytyminen ohjaaja- ja estefokuksen välillä. Sinni siis lähti tuosta kolmoselta nelosen väärälle puolelle. Tähän puututtiin vastakäännöksellä, joka sekin piti tehdä 360-asteisena, jotta kääntyi. Tästä palkkailtiin jokunen kerta, ja alkoi reagoida hyvin. Näitä siis treenilistalle. Loppujen lopuksi tehtiin kolmoselle valssi, joka oli ihan jees. Putken ja kepit haki hyvin. Seiskalle kokeiltiin tehdä saksalaista, mutta se jäi aika kesken ja huonoksi, nuo päällejuoksujutut on meille vielä aika hankalia. Joko mä en luota, että se tulee ohjaukseen ja jään liikaa patsastelemaan, tai sitten hätäillessä tulee ohjauksesta läpi. Treenit oli kuitenkin hyvät siinä mielessä, että siellä tuli noita asioita, jotka on ongelmallisia ja saatiin myös niihin treeniohjeita.

Valmennusryhmässä oli älyttömän hyvät treenit, teemana ohjaajan käsitykset omista kyvyistään radalla. Rata:

Mulla oli todella tiukka ja väsyttävä viikko kouluhommien puolesta, joten olin ihan tööt, väsynyt ja pinna kireällä jo valmiiksi stressistä ja nukkumattomuudesta. Hyvät lähtökohdat treenaamiseen siis :P!

Rataantutustumisen jälkeen Melissa antoi meille ensin tehtäväksi arvioida ratapiirroksen perusteella aikaa, jolla rata suoritettaisiin kisanomaisesti. Mun veikkaus taisi olla 35 sekuntia. Sen jälkeen kellotettiin ratasuoritus mielikuvaharjoituksen perusteella. Siinä aika taisi olla jotain 32 sekunnin luokkaa. Ja vielä otettiin aika, kun rata mentiin läpi virtuaalikoiran kanssa. Muistaakseni sekin aika oli aika lähellä tuota 32 sekkaa. Sitten rata suoritettiin kisanomaisesti läpi koiran kanssa kaksi kertaa. Eka rundilla Sinni tosin lensi puomilta alas, joten aloitettiin kerran alusta. Saatiin sitten aikaiseksi puhdas ja vertailukelpoinen rata. Toisella kierroksella palautin sen A:lle, koska tuli sieltä omin päin pois. Meillä todellisuus oli melkoisen lähellä tuota mielikuva/virtuaalikoira aikaa. Aika hyvin tällä harjoituksella sai aikaiseksi kisanomaisen fiiliksen ja vireen. Sekä ohjaajalle, että koiralle. Melissa totesi, että koska ajat oli meillä aika lähellä toisiaan, niin mulla on realistinen käsitys meidän ratamenosta, mikä on hyvä juttu. Ratavetojen jälkeen treenattiin vielä tuota 12.hypyn takaakiertoa ja kontakteja.

Kontakteista päästäänkin sujuvasti itsenäisyyspäivän kisoihin Kotkassa. Huristeltiin sitten sinne saakka vähän hinnakkaampiin kontaktitreeneihin. Sinnin itsenäisyyspäivän julistukseen kuului nimittäin itsenäiset kontaktivapautukset. Kuten aiemminkin jo todettu, kontaktit on alkaneet kusahdella myös treeneissä, joten eipä yllättänyt, ettei höyrypää pystynyt tehdä oikeaoppisia suorituksia kisoissakaan. Tällä kertaa ohjaaja kuitenkin puuttui pikkutoverin juhlintaan.

Yhtään nollaa ei kisoista olisi tullut, vaikka kontakteja ei olisi treenattukaan. Ensimmäisellä radalla hyppää heti lähtöhypyn päälle. Olisi kyllä pitänyt ottaa jo A uusiksi. Tajusin sentään kuitenkin jo keinulla viheltää pelin poikki. Toisella radalla tekee kiellon putkelta, koska mä vaan jatkan matkaa pitämättä ohjausta päällä. Luotan noihin putkiin liikaakin, että kyllä se sinne menee. Tälläkin keinu tehtiin toiseen kertaan. Viimeisellä radalla keinulle tein nopean vapautuksen, jotta pääsin tekemään myös A:n ja puomin. Ne Sinni tekikin sitten kiltisti jo, en osaa sanoa kummalla oli merkitystä: aiemmilla keinun uusimisilla ja radan keskeytyksillä, vai ohjaajan melko raivopäisellä käskytyksellä :D Keskityin kontakteihin viimeisellä radalla jo niin kovasti, että ohjaaminen muuten oli aika kökköä, joten A tultiin ohi ja rimoja tippui.



Kierrokset on koiralla todella korkealla kisoissa, ja se on ennen radoille menoa kuin lentoon lähdössä.  Ei sillä, kyllä se tuntuu aika lämpöisenä olevan treeneissäkin. Videosta kuulee, miten se huutaa radalla, mitä se ei treeneissä kyllä tee. Nyt täytyy vaan itse sisukkaasti pitää mielessä, että kontakteista ei luisteta kisoissa, vaikka meillä kestäisi sitten ikuisuus saada puhtaita ratoja aikaiseksi. Mitään iloa kun ei niistäkään pidemmän päälle ole, jos samalla kaivan syvää kuoppaa itselleni pahentamalla kontaktien tilannetta jatkoa ajatellen. Mitään perustavanlaatuista osaamattomuudesta johtuvaa syytä ei muuten ole, etteikö niitä nollia kisoista olisi mahdollista saada. Ne tulee sitten kun on tullakseen. Vaikka täytyy mun rehellisyyden nimissä myöntää, että olisihan se kivaa, jos niitä tulisi. Me ollaan tehty 14 rataa, joista yksi nolla, 6 hyllyä ja loput virhepisteratoja. Ei kovinkaan mairitteleva tuloslista. Mutta tulospaineajatukset pitäisi saada nyt lykättyä taka-alalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti