perjantai 11. joulukuuta 2015

Ohjaaja kutsuu - kuuleeko Sinni? Ja Ville Liukan koulutus

Petellä jatkettiin Sinnin kanssa ihan samojen asioiden ihmettelyä kuin viime viikolla. Nimittäin Sinnin "radanlukua" ja tuhmailua ohjauksiin tulemisessa. Samaista aihetta käsiteltiin esteillä numero 1.-8. ainoastaan kolmessa kohdassa :D Voinette arvata mitkä kolme estettä aiheuttivat pikkukoiran omien päätelmien tekemistä...

Ensialkuun saatiin onneksi onnistuminen ja uudenoppiminen, pakkovalssin teko kakkosesteelle. Mun vanhanaikainen käsitys pakkovalssista on se, että koira otetaan esteen taakse tällaisessa tilanteessa vasemmalla kädellä, itse siivekkeen takana ja siinä odotellaan ja käännytään sitten estettä ohjaamaan. Tähän tehtiin Sinnille niin, että itse olin rintamasuunta linjalle, jota koiran toivotaan tulevan, ja sillä paineella linjalle koira saatiin tulemaan ohjaukseen ja takaakiertoon. Pieni liikevahvistus, ei käsillä huitomista ja kas kuinka hienosti tuli ohjaukseen, ja siitä pääsi itse sujuvasti liikkeelle. Kakkosella ei haitannut, vaikka hyppy meni vähän pitkäksi, koska se vain auttoi linjaa kolmoselta putkeen. Paitsi että Sinni meni kolmoselta suoraan väärään päähän putkea. Noh, ensin se oli vähän mun omaakin syytä, kun yritin vedättämällä saada sen kääntymään. Oma rintamasuunta auki koiralle ja polvet kohti oikeaa putken suuta, niin pitäisi kääntyä. Tämä kyllä toimi parhaiten meillä niin, että en juurikaan liikkunut mihinkään. Pienikin liike sai Sinnin ampaisemaan väärään putken päähän.

Seuraava hilipatiheijjaa-homma tuli vitosesteelle, joka lähti väärälle puolelle. Ei riittänyt katseella kiinni nappaaminen, sillä jos mä liikuin, niin Sinni meni vitoselle väärälle puolelle. Edes kunnollinen katkaisu ei tahtonut mennä perille. Sitä palkkailtiin sitten katkaisuun tulemisesta, ja alkoi reagoida. Mutta tää on tämä sama ongelma, mikä on ollut käsittelyssä jo aiemminkin.

Ja sitten vielä pituudelta kääntyminen. Öö, ei kääntynyt. Sinne meni häntä tötteröllä suoraan putkeen. Tähän koitettiin ensin vastakäännöstä. Ei siltikään, edes katsonut mennessään. Oli siinä taas Petellä ihmettelemistä. Heti samantien tartuttiin tähän, ja pelkkiä pituudelle lähetyksiä ja siitä mä käänsin suunnan takaisin tulosuuntaan ja palkka oikeasta kädestä kun kääntyi. Ihan oli parka ihmeissään, kun tajusi, että "aiJAA mä en saakkaan vaan tykittää reikä päässä menemään!" Vaikka taas hinkattiin pieniä pätkiä, joissa oli roppakaupalla päänvaivaa, niin treeneistä jäi hyvä fiilis, kun saatiin taas treenilistalle asioita ja tapoja ratkoa ongelmia.

Valmennusryhmää tuli kouluttamaan torstaina Ville Liukka. Mun käsitys hänestä perustui ainoastaan ratoihin, joita olen nähnyt joten ei minkäänlaista ennakkokäsitystä Villestä kouluttajana. Meni mulla kyllä korkealle kouluttajalistalla, tykkäsin tosi paljon hänen asenteestaan, koulutustyylistään sekä positiivisuudestaan. Koiria ja ohjaajia ei tarvitse tunkea samaan muottiin, vaan haetaan jokaiselle parhaita ratkaisuja ja tyylejä.

Treenirata tuli meille etukäteen katsottavaksi, ja se jo aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja toteamuksen, että me ei taideta tässä kovin pitkälle suoriutua :D Vähän väljempänä saatiin tämä raksattua, kun toisella kentällä treenaavat antoi meille lisää tilaa kentälle.


Sinnin kanssa me tehtiin tätä pätkissä 19.kepeille saakka, joten selvittiin pidemmälle kuin oletin. Hyvin Ville sai siis meillekin sieltä rakennettua osissa treenin.

Alkuun oli useita vaihtoehtoja, ja me tehtiin tohon 1.-4. pätkälle kolmosen ja nelosen väliin vedolla katkaisu. Aika monet teki siihen Villen neuvoilla japanilaisen. Päällejuoksulla useimmat meni nelosen väärälle puolelle, ja sinne Sinnikin ensin meni. Mä varmistelin muka ensin tuota kolmostakin ihan turhaan. Piti luottaa siihen, että sen se ottaa oikealta puolelta, ja lähteä rohkeasti liikkumaan, kunnon katkaisu ja veto AJOISSA vastakkaisella kädellä nelossiivekkeen kohdilla ja pieni pysäytys ja sitten kääntö hypylle. Ja riittävän lähelle tuonne, Ville tuli jo eteen seisomaan että en päässyt liian kauas esteitä. Tätä tehtiin vielä silleen, että mulla oli palkka oikeassa kädessä ja heitin sen nelosen yli - tässä ajatuksena se, että koira oppisi ottamaan hypyn jo siitä rintamasuunnan muutoksesta eikä odottaisi vasemman käden ohjausta.

Vitos-kutosvälissä tein puolenvaihdon valssilla ja siitä päällejuoksu, joka oli huono. Sehän on ollut vaikea sekä mulle että Sinnille, se tulee herkästi läpi ohjauksesta ja alkaa juosta kilpaa mun kanssa. Siitä on mulle jäänyt varmistelumoodi, mikä on soosoo. Ville tuumasi, että ajatus sinänsä on ihan hyvä, mutta laittoi mut silti kokeilemaan ensin kutoselle vippausta ja jättämään puolenvaihdon siis pois sekä vitos-kutosvälissä että kutos-seiskavälissä. Vai onko se vippaus kun ohjauspuoli vaihtuu kuitenkin hypyn jälkeen? No termeistä viis. Joka tapauksessa koiran puoleisella kädellä viedään koira takaakierrolle. ja sama homma myös seiskahypylle. Tällaisia kuvioitahan ei ole Sinnin kanssa vielä kokeiltukaan. Herkästi se poimi hypyn väärältä puolelta, osittain vaan huonon ohjauksen vuoksi. Hankalaa oli :D Ville totesi, että Sinni tulkitsee niin herkästi liikettä, että sen kanssa saa olla aika tarkkana. Kun tätä oli testailtu, niin siirryttiin vielä treenaamaan päällejuoksua. Mun visiohan oli, että olisin voinut vaihtaa puolta saksalaisella, mutta Ville totesi että höpöhöpö. Tässä päällejuoksukuviossa tuli sitten esiin se taipumus esteen ohittamiseen. Ville painotti, että semmoiseen pitää puuttua sitten heti ja samantien, ja tehdä selväksi koiralle, että esteiden ohittamista ei sallita. Tätä vahvistettiin sitten palkkaamalla koiraa ohjaukseen tulemisesta. Rohkea takaakieroon lähettäminen (ei liian syvälle sinne, koska sitten on vaikeaa jatkon kannalta). Ja vastakkaisen käden käyttö päällejuoksusta pois. Lelu ja ohjaus koiran puoleisessa kädessä, hartialinjan kääntäminen kertoo koiralle ohjauksen, rohkeasti liikkeelle ja koiran edelle ja palkka linjalle kun koira hyppää hypyn. Tästä jatkettiin vielä toisella treenipätkällä. Saatiin jo hyviä onnistumisia. Tämä alleviivattuna treenilistalle, missä se on jo ennestäänkin. Siitä sitten jatkettiin vippailemaan seiskalle. Tässä onnistui jo paremmin, kun oma suunta saatiin korjattua. Seiskalta pyörähdin niin, että matka jatkui suoran oikeaa puolta. Seuraava pätkä otettiin 8.-12. 10.hypylle pakkovalssi. Myös japanilainen olisi ollut vaihtoehtona, mutta sellaisiin en ehdi. 12.putken haki hyvin kun käänsin linjaa vastakkaisella kädellä.

Loppupätkällä räjäytti ensin renkaan, ja sinne laitettiin speed pump merkkaamaan ponnistuspaikkaa. Kepit haki hyvin, ja pujotteli itsenäisesti loppuun saakka, vaikka mä liikuin jo 15.hypylle. Yllätyin positiivisesti! 16.hypyn kierrätin seinän puolelta, 17. valssi ja puolenvaihto seinän puolelle. Keppikulma oli haastava, kuten arvata saattoi. Ajatus oli siis, että vaihtaisin puolen kepeillä. Enkä mä oikein osannut sitä ohjatakaan. Kokeiltiin tehdä 18.hypylle vastakäännöstäkin, mutta hakeutui silti tokaan väliin. Keppikulmia ja keppiosaamista siis vahvistukseen. No, tuollaisia juttuja ei pakosti tarvi mun mielestä kyllä tässä vaiheessa vielä osatakaan - aika moni muu asia pitää saada kuntoon ennen kuin aletaan keskittyä näin vaikeisiin keppijuttuihin :D Puolenvaihdon se kesti kyllä hienosti sitten kun aloitti kepit oikein.

Treenilistalle jäi siis koulutuksesta ohjauksiin tulemisen vahvistusta, päällejuoksutreeniä, noita takaakiertoja (vippauksen lisäksi listalle myös poispäinkäännös ja sylkkäri ihan omasta huomiosta), sekä keppijuttuja.

Mitä siellä listalla nyt sitten ylipäätään on. Emmä edes muista enää mitä kaikkea pitäisi treenata :D Nämä ainakin tulee mieleen:


  • KAIKKI KONTAKTIT. Ensin ylipäätään ihan normi kontaktiosaaminen, sitten häiriöiden ja liikkeen sieto niihin. Näitä treenataan mm. pelkällä puomilla putken ja siivekkeen kautta lähetyksiä, tähän voi sitten lisätä häiriöitä. 
  • Takaakiertotreeniä
  • Takaaleikkaukset
  • ohjaukset, jotka vaatii "ohjaajan mukaan tulemista" / esteen ohittamista: vippaus, poispäinkäännös ja myös sylkkäri
  • katkaisut, päällejuoksut
  • keppijuttuja - kulmia, liikkeensietoa, sivuttaisetäisyyden kestämistä ymym. häiriöt
  • peruspyöritys / pyörähdys - ohjaaja ei osaa
Aika perusjuttuja siis edelleen. Tärkeimpänä noista on nyt kyllä kontaktit sekä se, että Sinni ei ihan niin omatoimisesti tulkitsisi rataa. Tai saa se sitä tulkita, mutta suotavaa olisi kuitenkin että seuraisi myös mitä mä ohjaan ja reagoisi siihen myös. Siihen on nyt saatu eväitä sekä Peteltä että Villeltä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti