keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Treenimuisteloita ja saikkuilua

Hupsista, treenien kirjailu on jäänyt unholaan, kun joulu painoi päälle. Vanhaa tekstiä oli odottelemassa jatkoa, joten koitetaan muistella. Pahoittelen siis pitkää postausta.

Peten treenit tulivat päätökseen joulukuun puolivälissä. Viimeisen kerran kunniaksi meillä oli hyvät treenit, jee! Tai sitten kouluttaja halusi olla armollisempi, jotta ei poistuttaisi paikalta masiksessa :D No, kummin vaan, niin lopetettiin harkat toiveikkaissa tunnelmissa.

Piirrustus on taas vähän sinne päin, en jotenkin saanut noita estevälejä ihan kohdilleen. Me mentiin tätä kepeille saakka.
Alkuun tehtiin niisto. josta Sinnin pystyikin sitten lähettämään kolmoselle ja neloselle niin, että olin jo hyvissä ajoin tekemässä takaakierto-valssia vitoselle. Mä oon näköjään pikkuhiljaa ymmärtämässä sitä, että se suorittaa esteitä aika itsenäisesti eikä kaipaa mun saattelua. Vähän viilailtiin niistoa paremmaksi lähinnä koiraa seuraavan katseen osalta niistolta lähtiessä, että kääntyisi vielä itsevarmemmin kun tietää satavarmasti suunnan. samoin tuota vitosen takaakiertoa vähän paranneltiin, etten mene liian syvälle sinne vaan rintamalla näytän linjaa ja pääsen aloittamaan valssin ajoissa. Kutoshypyllekin kohtuu kaukaa lähetys, kun vaan tekee sen kääntösuunnan kropalla selväksi vaikka kauempana olisikin.

Ennakkoon uumoilin, että kasihypystä tulisi taas vaikea, kun viime aikoina neiti on vähän lueskellut tällaisissa kohdissa rataa omatoimisesti ja hakeutunut väärälle puolelle, jos linja sinne putkesta tullessa vie. Petekin tuumasi, että kokeillaan sinne ensin sitä kunnon katkaisua. Oleellista oli myös, että koiran tullessa putkesta mulla on liike seis. Tuli niitä väärälle puolelle menoja, sillä vaikka koiran tullessa putkesta olin ottamassa sitä kropalla, oikealla kädellä ja katseella, ja se lukikin sen jo eikä lähtenyt suoriltaan väärälle puolelle, niin mun pieni kääntyminen jo vei sen takaisin takaakiertoon. Pieni liike riitti siihen. Muutettiin suunnitelmaa niin, että edelleen seisoin kuin tatti paikallani, rintamasuunta seinään päin ja ODOTIN. Niin kauan, että Sinnillä syttyi lamppu päässä, ja se kääntyi kunnolla mua kohti. Silloin vasta, kun oli periaatteessa kohdalla, pieni rintamankääntö hypylle, jonne meni mun ohi ja edelle. Tämä toimi parhaiten, vaikka toki siinä tuli jo koiralta vähän semmonen ihmetys että mitä tapahtuu, ja linja kasilta ei ollut maailman kaunein. Se kuitenkin lähti etenemään heti kun sai viestin. Tämä nyt toki ei ole lopullinen ratkaisu, kun ihan aina ei voi paikallaankaan pönöttää, mutta tästä lähdetään ja sitten edetään siihen, että liikkeen voi lisätä aiemmin. Nyt se ainakin reagoi, eikä vaan tykittänyt menemään. Pituus-putkilinja tuli ihan ok:ksi, kerran käänsin jo liikaakin niin että oli menossa kepeille. Tein ensin sokkarin putkelta, mutta se oli aika hurja vaihtoehto, jossa multa pääsi IIIK ja Pete jännitti tuleeko kolari. No ei tullut, mutta se oli ihan turha tehdä, turvallisempi ja parempi vaihtoehto oli olla about ulostuloputkensuun kohdilla (ei siinä kauheen lähellä kuitenkaan) ja lähteä viemään putkelle siitä. Ei montaakaan askelta tarvinut. Kepit meni hyvin.

Näissä treeneissä oli jostain syystä rauhallisempi fiilis, ja sujui vain mukavasti. Liekö tuo radanpätkä oli vaan meille sellainen sopiva. Petekin totesi, että tunnelma on hyvä ja mä ohjasin koiraa paremmin. Jospa jotain alkaisi mennä perille mullakin. Juteltiin hetki siinä ennen kuin lähdin, ja Pete kehui Sinniä kovasti. Se on kiihkeä koira, mutta sillä ei kuitenkaan sekoa polla. Haastava se toki on myös, eikä sen kanssa saa mitään ilmaiseksi tai lintsaamalla. Se tekee niin nopeita päätelmiä pienistä eleistä, että se tuo haasteensa ohjaajalle. Ja treenatessa saa olla aika tarkka ja mustavalkoinen, koska se oppii nopeahkosti myös vääriä juttuja... Mutta sitten kun ne palaset loksahtaa kohdalleen, niin sen kanssa tulee olemaan makeeta mennä. Sitä odotellessa siis ;) Mukava oli lopettaa hyvään mieleen. Varmasti me palataan Peten oppiin myöhemmin, mä oon saanut sieltä kuitenkin tosi paljon hyvää, vaikka tie onkin ollut vähän kuoppainen.

Valmennusryhmän treeneissä ennen joulutaukoa tehtiin ratatreeniä. Me tehtiin tätä 18.putkelle saakka. Vähän huteralla muistipohjalla on nämä treenit :D
Alun valitsin ohjata putken alapuolelta, mikä olikin ihan hyvä vaihtoehto, koska Sinni irtosi ja haki tuonne putkeen hyvin itsenäisesti. Ei ollut kiirettä neloshypyn ohjaamiseen. Tuohon harjoiteltiin takaakierto-sokkaria, itse olisin siihen vääntänyt monimutkaisesti takaakierto-päällejuoksu-sokkarintapaisen ihan turhaan. Oonkohan mä edes juuri ikinä noita takaakierto-sokkareita tehnyt, kun oli niin hankalaa. En varmaan, kun sokkarit on muutenkin ihan h-vetin hankalia mulle, kun en uskalla rohkeasti liikkua ja alkaa tekemään niitä ajoissa. Tässä saatiin toimimaan, kun Melissa neuvoi ja huusi tekemään jo. Takaakierrolle lähetys ja sitten jo kääntymään ennen kuin koira ponnistaa. Kutoseltakin piti reippaasti lähteä liikkumaan, että koiralle saatiin linja kepeille.
Kaikkein vaikein kohta meille oli 10.-12.väli. Ei tahtonut onnistua millään tuolta kympiltä kääntää 11.hypylle. En edes muista enää mitä kaikkea siinä oli, rytmityksellä piti ihan pysähtyä taas, ettei ampaissut putkeen tms. No se oli hankala joo. 13. pakkovalssi, samoin 15. jonka kierrätin kauemman siivekkeen kautta.

Niin ja käytiinhän me myös kisoissa vielä 20.päivä Hausjärvellä. Anne Savioja oli suunnitellut ykkösille aika kimurantit radat - tehtävissä ne olisi kyllä olleet mutta ei onnistunut meikäläisiltä :D Tulossaldona siis hyl - 15 vp - hyl.

Ensimmäinen rata oli profiililtaan varsin kiva rata kaikenkaikkiaan. Hyllyn tein ihan itse, sain jotenkin käsittämättömästi koiran 6.putken väärään päähän, joka ei kyllä ollut yhtään tyrkylläkään. Pituudelta tultiin myös vielä ohi. Muuten ihan ok, kontaktit oli hyvät 2/3, vikalla A:lla tuli pois omalla luvalla, jonne palautin.


Toka rata oli tosi vaikean oloinen ykkösten radaksi. Haastava kepeillemeno ja muutakin kiemuraa. Tuota suoraa putkea ja pituutta siirrettiin makseille vielä eteenpäin niin, että keppikulma vaikeni entisestään. Sieltä kerättiin 15 vp, 3. ja oisko ollut 9.rimat alas ja kepeille meni väärin. Kontaktit oli hyvät! 49 koiraa ja yksi nolla kertonee, että oli se vaikea muillekin kuin meille :D



Hyppäri kosahti Sinnin putki-irtoamiseen heti ensi metreillä :D 3.putkelta paineli siis seuraavaan putkeen. Ja vauhti se kun kiihtyi, niin taisi joku rimakin vielä tulla alas. Ihan hyvää menoa kuitenkin tälläkin. Tälläkin radalla kepit oli aika jännästi, mutta ne onnistui hienosti.



Kotiläksylistalle: vaikeampia keppijuttuja, takaaleikkaukset paremmaksi, ansaputkitreeniä.

Ehdin hetkisen velloa harmituksenfiiliksissä, kunnes läpsin itseäni naamaan. Nyt saa riittää synkistely tämän lajin tiimoilta! Facebookkiinkin olin aikeissa ensin valittaa, mikä kaikki meni pieleen ja mitä ei osattu - mutta sitten mietin joka radan jälkeen onnesta soikeeta koiraa, joka vielä jäähkälenkilläkin oli ihan riemua täynnä, kun sillä oli niin hauskaa mun kanssa. Sitä ei haitannut yhtään, ettei menty esteitä ihan tuomarin suunnittelemassa järjestyksessä. Päätin siltä seisomalta, että ensi vuoden tavoitteena on keskittyä enempi niihin hyviin juttuihin ja harrastuksesta nauttimiseen, ja vähän vähemmän vikojen, virheiden ja tulosten syynäämiseen. Ihan 100 % en sitä lupaa lopettaa, koska siihen musta ei ole kuitenkaan, ja joskus sille ei  vain voi mitään - mutta kuitenkin nyt keskityn parhaimpani mukaan positiivisuuden kautta tekemiseen.

Saatiin sitten joululoman lisäksi pidennetty treeniloma - syy tosin oli vähän kurjempi, sillä Sinni alkoi yskimään jouluviikolla :( Meillä on hallilla ollut aika hurja kennelyskäepidemia jo syksystä saakka, ja tähän asti ollaan onnistuttu se välttämään. Mun koirathan ei hallilla seurustele muiden kanssa, ne on siellä töissä eikä kumpaakaan kyllä edes kiinnosta koirakaverit. Joten toisiin koiriin ollaan kyllä pidetty välimatkaa, mutta tuleepa se silti jos on tullakseen. Sinni on myös sellainen, että se juo ensimmäisestä näkemästään kupista, jos ei ole itse hereillä. Nyt on siis paranneltu ja taukoiltu kolmisen viikkoa, jotta saatiin oireiden loppumisesta 2 viikkoa täyteen. Muska ei onneksi ole yskinyt ja Sinnikin tosiaan parani levolla nopeasti. Oireet oli aika lieviä, rasituksesta ja kiihtymisestä köhi ja oksuili limaa, mutta ne loppui jo alle viikossa alkamisesta. Tauko teki kyllä itsellekin hyvää, ja nyt on kiva taas aloitella treenejä. Täytyy myös sanoa, että Sinni alkoi olla aika rasittavaa seuraa varsinkin lenkeillä, kun lenkitkin oli normaalia lyhyempiä melkein 30 asteen pakkasista johtuen, eikä ulkona voinut mitään muutakaan aktiviteettia oikein harrastaa. Sisällä tehty höpötouhuaminen ei ihan riittänyt purkamaan energiaa.

Nytpä on sitten nautiskeltu sairastelun ja säiden mukaan talvisista lenkeistä, kun kovat pakkaset ja lumi saapui tännekin :)




Ja jouluna otettiin tietysti iloisista veikoista posetukset joulutervehdyksiin :D




Hymiö smile

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti