perjantai 12. helmikuuta 2016

Kisaamassa JAUn uudella hallilla ja läksyjä

Käytiin Sinnin kanssa tsekkaamassa JAUn uusi halli Sipoon puolella Heiluhäntien kisoissa. Kisapaikasta raporttia sen verran, että halli oli oikein kiva: hyvä pohja ja mukavasti tilaa. Lenkkeilymaastoja piisasi metsän puolella, kunhan ensin hoksasi reitin sinne vielä keskeneräiseltä pihalta. Tästä tulee  varmaan meille aika vakkari kisapaikka sijaintinsa vuoksi - oli kiva ajella siskon luota Pornaisista, kun kisamatkaan kului huimat 15 minuuttia :D

Tuomarina kaikilla radoilla oli Minna Räsänen. Mukavat radat, joissa ei ollut mitään ihmeellistä. Me suoriuduttiinkin niistä ihan kivasti, vaikkei nollia tehty tälläkään kertaa. Ihan itse sohlasin muutamalla huolimattomalla ohjauksella muuten sujuvat radat. Niin ja eka radalla renkaan ohitus, oletettavasti koska mä jännitin sitä etukäteen, kun renkula näytti niin pieneltä ja tila sen sivuilla niin suurelta :D Eka radalla siis siitä kielto-vitonen, toka radalla kielto-vitonen hypyltä koska ohjaaja, ja viimeisellä tulikin kiellon perään hyl väärästä putken päästä. Videot puhukoon puolestaan.


Kisapäivän päätteeksi oli hyvä fiilis, sillä virheistä huolimatta radat oli muuten ehjiä. Superplussa kontaktien onnistumisesta ja hyvistä kepeistä. Niin ja siitä, että yhtään rimaa ei tullut alas! Vire pysyi (kummallakin) hanskassa ja meno tuntui mukavalta, eikä sellaiselta paniikinomaiselta säntäilyltä. Ratojen alut oli huonoja multa, tyhmiä ohjausratkaisuja, joten siihen pitää kiinnittää huomiota. Kummallakin agiradalla alut olisi voinut tehdä vähän fiksumminkin - ekalla agiradalla Sinni vetää kylkimyyryä koska mun ohjaus on paska. Ja toisella agiradalla olisin jopa voinut onnistua ohjaamaan tuon kieltohypyn, jos en olisi takaaleikannut putkea, vaan vaihtanut puolta ennen sitä. Mutta noin kokonaisuutena hyvä, ja Sinni oli kilttinä ja taitavana. Jotenkin ihan liikuttavaa, kuinka se keskittyi ensimmäisellä agiradalla puomin stoppiin ja siitä näki, että se ajatteli pysähtymistä ja kilttinä olemista ihan kieli keskellä suuta <3 Vauhti ei siis ollut sillä ihan sitä perus täysii-meininkiä, mutta ehkä nyt tärkeämpää että se keskittyy tehtäväänsä. Oisinhan mä toki voinut testata sitä vähän rohkeammalla liikkeellä (ainakin osassa kontakteja autan sitä omalla liikkeellä), mutta kaikki aikanaan :D!

Viime viikolla ei ollut treenejä, joten käytiin toisen ryhmäläisen kanssa tekemässä vihdoin ja viimein valmennusryhmän kotitehtävät loppuun.
Aihe: Siivekkeen valinta: Ulko- vai sisäsiivekkeen kautta? Ohjaaja esteen edessä vai takana? 
Ja analysoitavaa: Millä perusteella teet valinnan? Miten esteelle tulo ja siitä lähtö vaikuttavat valintaan? Mitä koirakkokohtaisia asioita otat huomioon? Mitä ohjaajakohtaisia asioita otat huomioon?

Harjoituksena 5 eri pätkää, joihin piti testailla erilaisia ohjausvaihtoehtoja, kellottaa ne, analysoida ja videoida.


Ja tässä mun ja Sinnin versiot:


Pahoittelut päästä revityistä ohjausten nimistä - en vaan muista/tiedä niitä joten heitin jotenkuten kuvaavat nimitykset :D että mikä on oikea nimitys tolle mun pakkovalssi/jaakotukselle :'D

Pitkiä analysointeja en nyt tänne jokaisesta pätkästä lätkäise, mutta voisi todeta että treenistä oli mulle tosi paljon hyötyä. Videoiden ees taas veivaaminen hidastettuna oli opettavaista, ja toi esiin myös niitä virheitä ja oman ohjauksen heikkouksia - tai pitäisikö nyt positiivisesti sanoa, että kehitettäviä asioita :D Selkeästi varmimmaksi ohjaukseksi osoittautui pakkovalssin tekeminen, ohjaajan siivekkeen takana oleminen ja koiran ristiin hyppääminen. Tämä myös vahvisti näkemystä siitä, mitä pitää treenata. Vaikka maksikoiralle usein siivekkeen ympäri pyörittäminen ei ole paras vaihtoehto, ei se Sinnillä juurikaan ajallisesti häviä muille vaihtoehdoille, jos ohjaus on sujuva ja koira suorittaa siivekkeen ympäri kiertämisen optimaalisesti. Se on kuitenkin kohtuu hyvä ja ketterä kääntyjä. Ponnistuspaikkatreeniä siis koiralle takaakiertoihin ja ohjaajalle treeniä kontaktin pitämisessä koiraan, luottamusta liikkeelle lähtöön ja parempi liike radan jatkumisen kannalta (ts. oikea suunta peruuttelun sijaan). Toinen selkeästi treenaamista vaativa ohjaus on päällejuoksut ym. takaakierrot, jossa koiran tulee hypätä hyppy takaakierrosta kun ohjaaja liikkuu eteenpäin. 

Ylipäätään meillä koirakkona on vielä aika suppea ohjaustyökalupakki, mistä johtuen vaihtoehdot olivat aika samankaltaisia kaikissa harjoituksissa. Se toivon mukaan laajenee ajan kanssa ja vaihtoehtoja tulee enemmän. Useita ohjauksia tuli mieleen, mitä Sinnin kanssa ei vielä osata tai ole edes kokeiltukaan.

Eilisissä treeneissä sitten tämmösiä kiemuroita, sillä erotuksella että 6.hyppy mentiin eri suuntaan:

Nooh, meillä oli vähä vaikeeta. Itse olin löysä p***a ja ohjaaminen oli semmosta seminättiä sievistelyä. Sehän nyt ei ihan toimi Sinnin kanssa, kun sen mielentila oli jotain ihan muuta. Melissa yritti kaivaa musta vähän kiukkua, "raivoa", tiukkuutta ja napakkuutta ulos, mutta en vaan saanut itsestäni semmosta irti. ja sehän sai aikaan sen, että Sinni teki sitten omat ratkaisunsa ja irtoili vähän omille esteille, kun ohjaajasta ei ollut kertomaan kunnolla. Mm. kolmoselta putkeen, ysiltä putkeen, 15 takaakiertoon, 16.sta putkeen. Eipä tästä treenistä oikein muuta sanottavaa jäänytkään. Paitsi, että muutamalla toistolla haki makeet kepit takaaleikkauksella silleen, että mä pystyin pysyä hyppyjen oikealla puolella ja liikkua kasihypylle pakkovalssiin. Se oli hieno. Parempi asenne ja yritys itselle ensi kerralla. Ihan turha hermostua koiralle siitä, jos se sinkoilee omiaan, jos itse ei tee parastaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti