maanantai 22. helmikuuta 2016

Sinni 2 vuotta, ja Rakasta lemmikkiäsi- päivän epikset

Sinni se täytti jo kaksi vuotta viime viikolla - hurjaa kuinka nopeasti aika menee! Vastahan se oli pentu!


Tämä kuva kertoo Sinnistä kotioloissa paljon :D


Vaikka bloginkin jutut keskittyy enimmäkseen harrastusjuttuihin (eli tällä hetkellä agilityyn), ja vaikka Sinni onkin sillä rintamalla mainio, niin eniten me arvostetaan ja rakastetaan kuitenkin sitä, millainen se on arjessa ja osana meidän perhettä. Välillä se on vähän sählä, koska on aina niin iloinen ja onnellinen. Se on kuitenkin tolkuttoman tottelevainen ja luotettava, se nauttii suunnattomasti ihmisten läheisyydestä, ja suhtautuu avoimesti kaikkeen ja kaikkiin, menipä sen kanssa minne vain. Sinnin kanssa arki on pääasiassa helppoa ja hauskaa. Me ei taideta oikein muistaa enää edes elämää ennen sen liittymistä porukkaan :) Ihana ötökkä <3

Kävin vielä tekemässä tuota edellistä valkkuryhmän treeniä itsekseni, kun jäi niin kökkö fiilis siitä. Saatiin jo parempia pätkiä ja onnistumisia aikaan. Viime viikon treeneissä saatiin valita seuraavista pätkistä muutama treenattavaksi (sillä erolla, että meillä 1.hyppy oli tuo 8B ym. tilan puutteen vuoksi):


Nämä siis Top teamin treenijuttuja. Me tehtiin Sinnin kanssa B ja D vaihtoehdot. Alkuhan tuossa oli sellainen, että sai painella itse aika haipakkaa, koska Sinni ei meinannut oikein lähteä hyppäämään vitoshyppyä jos olin jäljessä. B-pätkällä sain sen ensin tuonne 7A-hypylle koska polvet. Kun sitten sain itsestäni vauhtia irti ja lähdin juoksemaan heti alusta reippaammin, niin kerkesin tekemään valssin tonne 5- ja 6-hyppyjen väliin, jolloin ohjaus A:lle ja takaaleikkaus onnistui.

D-pätkää kokeilin ensin kahdella valssilla, jotka siis väänsin 5-6 väliin ja 6-7 väliin. Melissan neuvoilla kokeiltiin tähän smyös twistiä - lähetys vitoselle, merkkaus kutoselle ja kunnolla tilaa koiralle suorittaa oikeaa linjaa muurille. Ihan ok, kun saatiin onnistumaan. Noista merkkauksista pitää palkkailla myös, että tekee vaikka lähtisin jo liikkumaan. Toisena vaihtoehtona kokeiltiin tehdä toinen valssi muurin ja putken väliin. Vaati reippaan lähetyksen kutoselle ja saman tien vipinää kinttuihin, jotta tieto kääntymisestä tuli ajoissa. Tähänkin saatiin hyvä suoritus, kun väännettiin :D Loppuun tehtiin vielä kepit vitoshypyltä. Jäi hyvä fiilis, sillä vaikka toistoja saatiin tehdä onnistumisten eteen, niin ne tuli sieltä kuitenkin. Ei saa luovuttaa. Eikä hermostua. Eikä vaatia liikaa - ei itseltään eikä koiralta. Se lienee oli taas se pääopetus mulle Melissalta :D

Valmennusryhmästä osa lähti myös JAUn avajaisepiksiin treenaamaan kisaamista viikonloppuna, ja siellä oltiin mekin. Sopivasti Rakasta lemmikkiäsi- päivänä, josta mua muistutettiin kun palasin takaisin ja raportoin kisareissusta...

Aika pitkät ja puuduttavat 6 tuntia, kun tehtiin 1 möllirata ennen kisaavien ratoja. Se möllirata olikin sitten ainoa hieno suoritus meiltä, puhtaasti ja näteillä kontakteilla. Välissä tuli aika h-vetin pitkä odottelu, ja vaikka Sinni pääsi tietysti lämppäämään ym., niin se ehti kerätä aikamoiset kierrokset kisaavien radalle - joka jo muutenkin oli meille aika vaikea suoritettava. Ensimmäisellä kierroksella päästiin puhtaasti 8 estettä, joiden joukossa selätettiin mm. melko kinkkinen keinu, mutta A oli neidille liikaa. Se teki nätin stopin ja kesti mun liikkumistakin, kunnes karkasi just ennen vapautusta. Mä jotenkin hölmistyin siitä niin, että en edes korjannut - pasmat meni ihan sekaisin ja kun vaihdoin valssin takaaleikkaukseen putkelle - mikä ratkaisuna oli tuhoontuomittu mun ehtimisen kannalta - jäin jälkeen, ja Sinni kävi räyhäämässä ja näykkäämässä mua!! Numerolappu vaan lenteli iloisesti. Tästä tempusta se saikin sitten marssia mun vieressä pihalle kentältä. Saman radan toisinnossa se vire olikin sitten vielä korkeammalla. Odotellessa omaa vuoroa kävi kyllä käskystä alas ja oli hiljaa, mutta kun käveltiin lähtöön, alkoi se rageaminen jo siinä. Pysyi kyllä silti lähdössä kuin nakutettu. Tällä kierroksella 7.esteelle taas alku ok, kunnes kepit ja raivopäinen ylivireinen ötökkä kohtasivat. Pieni poodeskooliepää vaan paukkui puisiin keppeihin räyhäämisen säestyksellä. Ja ihan vähän oikaisi hän. Ja uudestaan, sitten oikein mutta kas A oli seuraava porsastelun paikka. Ja uudestaan. Minä olin päättäväistä kiukkua varmaan niin täysi, että lienee mun koko ruoto viesti Sinnille, että nyt prkl sitten. Sinne se jäi kuin tatti, vaikka mä todella juoksin, enkä pelaillut onnistumisen varmistamisen päälle. Loppurata oli ihan ok, yksi esteenohitus tosin jota ei korjailtu, ja puomilla törkeen hyvä suoritus, vaikka sielläkin koettelin äärirajoja sen kanssa sivuirtoamisella. Ompahan tämäkin nyt sitten nähty, kun se kuppi läikkyy yli. Menin Sinnin kanssa takaisin halliin vielä jäähdyttelyn jälkeen ja tehtiin rauhoittumista, seuruuta yms. ja vaan hengailtiin hetki.

Noin muuten meillä oli leppoisa viikonloppu. Aurinkoiset kuvat ovat tosin eri reissulta maalaismaisemiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti