maanantai 7. maaliskuuta 2016

Agility rollercoaster

Ylämäki, alamäki, ylämäki alamäki.... Semmosta vuoristorataa on menty taas agilityn parissa.

Toissasunnuntaina kisattiin pari starttia Seppo Savikon radoilla JAU:n hallilla Porskin kisoissa. Myöhäisillalla, eka rata taisi olla siinä 22:30 aikoihin ja toinen lähellä puolta yötä. Jos edellisissä kisoissa (ei siis niissä epiksissä) vire oli kummallakin kohdallaan, niin nyt ei sitten ollut. Tiedä sitten, johtuiko omituisesta vuorokauden ajasta vai mistä, kuun asennosta, henkimaailman asioista. Kovaa ja korkeelta mentiin. Sinni kävi lämpöisenä as always, ja se yhdistettynä ohjaajan ahdistukseen, hutilointiin ja nössöilyyn sai aikaan vähän kaikenlaista. Onnistuminen on nyt kiinni korvien välisistä jutuista. Paskamainen juttu sinänsä, koska sitä on niin vaikea korjata - tai ainakaan mä en osaa. Kierre on sellainen, että koira käy kuumana, ohjaaja menettää hermonsa ja koira käy entistä kuumempana ja niin edelleen. Mistä sen lehmänhermoisen zen-asenteen kaivan, on toistaiseksi mysteeri. Tuloksina siis HYL ja 10. Eka radalla tuli alas ensimmäinen rima, hyllytys esteen ohituksesta ja väärästä esteestä ja rimoja rapsahteli vielä kaksi lisää alas. Toisella radalla ohjaus oli ihan totaalisen paskaa ja raukkamaista, ylimääräisiä ympyröitä, yksi rima ja puomin ohitus. Vaikka kuinka tekisi mieli syyttää koiran viretilaa virheistä, niin kyllä se syyttävä sormi loppujen lopuksi osoittaa ihan itseen. Annan Sinnin vaikuttaa muhun itseeni ihan liikaa, enkä uskalla tehdä vaadittavia rohkeita ratkaisuja ja keskity siihen omaan tekemiseen ja rauhallisuuteen riittävästi. 

Vaikka olin kisoista yön tunteina kotiin ajellessa lähestulkoon valmis heittämään hanskat tiskiin, niin seuraavana päivänä kykenin jo löytämään positiivistakin sanottavaa. Kontaktit. Toimii. Superhyvin. Näitähän me treenattiin valkkuryhmässä Lotan treeneissä justiin edellisenä torstaina. Mitään suurta ongelmaa ei Lottakaan näissä nähnyt, tsekattiin läpi ja sitten tehtiin putkien kautta vielä nostatusta ja vauhtia sekä liikkeensietoa. Hyvin kesti. Sellaisen asian Lotta nosti esille, että voitaisiin treenata vielä sitä asentoa kontaktistopeille - Sinni tulee sinne päähän aika pystyssä asennossa joka näkyy etenkin keinulla. Kun asento on matalampi, ei pääse semmoisia hupsis-tilanteita syntymään niin herkästi ja stoppaaminen on koiralle helpompaa. Tätä vahvistellaan laittamalla lelupalkka odottamaan ihan alastulon eteen. Samaa voi tehdä myös puomille ja A:lle. Mitähän muuta me puhuttiin. Niin, ainakin siitä suunnasta ja kriteerien kiinni pitämisestä. Siis että jos/kun koiran tulisi aina mennä stopille suoraan (siis kummatkin tassut edessä, ei esim. puomilla vinossa sinne missä ohjaaja on), niin sitten pidetään kiinni siitä että se ei saa palkkaa koskaan siitä väärästä. Tässä voi käyttää apparia palkkaamisessa, ettei se lelu ole aina siellä odottamassa tai tule ohjaajalta. Ja sitten oli puhetta rytmittämisestä silloin, kun koiran tulee suorittaa esim. puomi loppuun vaikka ohjaaja jää taakse. Kun sitten usein ohjaajat vaatii, että se koira vaan juoksee sinne täysiä kun itse odotellaan tms. Että siinäkin on ihan suotavaa auttaa sitä koiraa omalla rytmittämisellä - kiihdyttämisellä oikein että koirakin kiihdyttää sinne päähän saakka. Ylipäätään treenatessa kannattaa miettiä, mitä juttuja ihan oikeasti tarvitsee. Siis tyyliin kuinka usein on oikeasti tarvetta sille, että koira tekee yksin puomin kun ohjaaja juoksee ties missä versus se, että kestää ohjaajan lähellä juoksemisen/putken kiertämisen tms. Yksi hyvä pointti koiran näkökulmasta oli myös se, että kepit ja kontaktit on usein sellaisia esteitä, että ohjaaja kertoo koiralle että menepäs tuonne yksinäsi tekemään, ja pysähdy vielä kontakteille, kun mä juoksen jo tonne - ja tämä on koiralle haastavaa koska se kuitenkin pääsääntöisesti on opetettu siihen, että se reagoi ohjaajan liikkeeseen ja rytmiin. 

Tällä viikolla treenattiin eka kertaa myös Koirakorven Misa Riialin opeissa. Ai että oli kivaa. Meillä oli varattuna 2 tuntia neljälle koirakolle, mikä oli sopiva aika. Käytiin rata perusteellisesti läpi, juteltiin ja treeniaikaa jäi vartin verran kaikille.

Treeni oli tällainen:



Alkuun Misa pohjusti sen verran, että hän treenaa itse samanlaisia harkkoja ja samalla tavalla nuoren koiran kanssa kuin osaavamman. Se on koiralle opettavaista. Pienemmissä pätkissä vaan tietysti. Paljon tullaan kiinnittämään huomiota linjoihin ja ponnistuspaikkoihin, eli ei ohjata niitä esteitä. Hänen treeneissä käytetään aikaa radan huolelliseen läpikäyntiin, jotta treenaajille jää muistiin vaihtoehtoisia tapoja suorittamiseen, ja voi sitten käyttää treeniä myös omatoimitreenaamiseen ja saa näin suuremman hyödyn. Samalla opetellaan radanlukutaitoa. Erittäin järkevää mun mielestä. 

Rata käytiin läpi niin, että joku porukasta näytti oman idean ja sitten juteltiin vaihtoehdoista. Alkuun kolmoshypylle tuli joko niistosokkari tai pyörytys. Niistossakin vaihtoehtona olla joko valmiina jo 3.hypyn edessä tai liikkua sinne. Etenkin maksikoirien osalta tutkailtiin ponnistuspaikkaa ja sen suomaa linjaa. Tää on just se Sinnin ja mun juttu. Että hyppää herkästi liian läheltä siivekettä, jolloin laskeutuu ristiin. Ja sitähän korjataan tekemällä se ohjaus about riman puoliväliin, ei sinne siivekkeeseen kiinni. Neloselle napakka valssi - eka askel sieltä valssista jo vitosta kohti. 7.-8. joko seiskan valssilla tai saksalaisella. Riippuu vähän siitäkin, kuinka koiran saa irtoamaan putkeen. Valssiin voi tulla kiire ja menee peruutteluksi. Tähän kai olisi voinut tehdä pakkovalssinkin? Keppien käskyttäminen alkaa jo ennen 9.hyppyä. Myös 12.hyppy putken jälkeen pitää ohjata,  katse koirassa, pieni askel sinne ja sitten takaakiertoon. 19. napakka valssi, päällejuoksu ja putkeen. Kepeille joko siellä koiran vieressä tai leijeröiden hyppy. Tälläisessä kohdassa sen valssin tulisi olla valmis kun koira on about 4.vikalla kepillä18. ja 19. hypyille teki joku vastakäännöksiä jotta koira eteni ja kääntyi paremmin. 23.hypylle tehtiin sylkkäri - valssi muuten ok, mutta saattaa peittää koiralta putken suun. 

Me tehtiin tätä Sinnin kanssa 16.putkelle saakka, joka oli meille hyvä suoritus. Ensimmäinen pätkä 1.-6. Tein kolmoselle niistosokkarin niin, että olin esteellä jo ottamassa koiraa. Eka niistolla hukkasin koiran :D Eli en katsonut sitä. Menin vielä lähemmäksi estettä, siihen kiinni ja sain myös käskyn olla sen kummemmin näyttämättä noita ekoja hyppyjä. Kyllä se sieltä ne tulee ilman huitomistakin.Sitä rauhallisuutta tähän. Katse koko ajan koirassa, eikä hätäilyä sen sokkarin kanssa. Ei ole kiire. Kun tuo onnistui, niin muuten tää pätkä oli hyvä. 

Seuraava pätkä 6.-11. Seiskalle pieni lähetys ja kasille saksalainen. Ensin tein oman perusjuttuni, eli jäin varmistelemaan koiran tuloa ja olin pahoin tiellä. Koiran ponnistaessa pitäis olla jo valmista. Me saatiin tämä onnistumaan hienosti, kun rohkeasti liikuin - jee! Tuntui jopa helpolta. Kepeille meni ensin toka välistä, koska mä ryykäilin sinne. Ysille vähän sitä ponnituspaikan korjausta, ja sitten rauhassa annetaan koiran hakea kepit. 

Sitten 11.-16. 12.rima räpsähti alas, mun täytyy muistaa ohjata tuollaisissakin kohdissa, odottaa vähän koiraa ja pitää se katse siinä. Ihan hyvin ehdin sinne takaakierrolle, ei tarvi sitä panikoida ja juosta. 13. takaakierrolla pitää muistaa se linja, jota ohjataan. 14.valssille enempi forcea ja tiukkuutta, katse koirassa ja siitäkin se eka askel sitten jo 15.takaakierrolle, lähetys ja menoksi. Tuota valssia me tehtiin vielä niin, että mulla oli lelu oikeassa kädessä jonka tiputin koiralle. Ja sit se lelu kädessä, jonka kuvittelin tiputtavani. Heti tuli parempi. Tuota tuli kehoitukseksi käyttää enemmänkin, niin se oma fokuskin keskittyy paremmin. Ensin jäin myös kuin p**** rattaaseen ihmettelemään tuota 15.takaakiertoa, sieltä se lähetys ja päällejuoksuun reippaasti. Tääkin pätkä saatiin siis hienosti onnistumaan.

Meidän kotiläksyt/huomiot: tuo lelu kädessä-hommeli joka auttaa mua ohjaamisessa, KOIRAA KATSOMINEN - tämä on erityistärkeää Sinnin kanssa. Jos mä käännän sille selkää, niin sille tulee hätä ja kiire ja se aiheuttaa riman tippumisia. Pidä se kontakti. Ei se ole niin vaikeaa ja liikaa vaadittu. Ja itsekin taas huomasin, että se tuo rauhaa myös mun tekemiseen, että se kontakti säilyy koko ajan. En voi sinkoilla menemään niin paljon ja se rytmittäminenkin onnistuu paremmin. Hassu juttu tuo kyllä ylipäätään, että miksi sitä tajuaa vasta kun joku muu sen sanoo, että et sä kyllä katsonut tuossa kohtaa sitä. Ylipäätään Sinnistä Misa mainitsi siitä kiihkeydestä. Kun kuuli, kenen tyttöjä sitä ollaan, niin totesi että se selittää paljon :D Isänsä tyttö. Hyvä fiilis jäi treenistä, ja suunnitelmissa olisi alkaa ottamaan Misalta tunteja säännöllisesti.

Hyvistä fiilareista palailtiinkin sitten taas maan pinnalle Melissan harkoissa. Me tehtiin tästä vain valkoisia numeroita, eikä niitäkään kuin 13.putkelle saakka. Vaikeimpia kohtia oli 5.-6. väli ja 8.-9. Neloselle lähetin ja pysyin vitosen takana, sieltä sain koiran putkeen aika monta kertaa. Myöskään kasilla kääntäminen ei onnistunut (koira putkessa) tai jos se onnistui, niin 9.-10.väli tökki. Olisi pitänyt kokeilla tuonne väliin valssia. Niin ja kymppiputkenkin jälkeen kaahotteli hypyn ohi.


Käytiin vielä sunnuntaina kaverin kanssa tekemässä Misan rataa pätkissä kokonaan läpi. Ihan samanlaiseksi ei onnistuttu sitä rakentamaan, mutta sinne päin. Tuossapa videolla mokia ja onnistumisia :) Kaikki muut kohdat saatiin ihan ok:ksi, paitsi 14.-15.väli. Siihen sitten palkkailin sitä valssia erikseen.



Ai niin, ja sunnuntaina osallistuin vielä HSKP:n järjestämään Agilitypaneeli2016- tapahtumaan. Agilitystä oli keskustelemassa puhetta johtanut Seppo Savikko sekä Iida Vakkuri, Ville Liukka, Jenna Caloander, Kim Kurkinen ja Sanna Lehtonen. Ohessa linkit Koirakuvat-tallenteisiin: Paneeli osa 1 Paneeli osa 2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti