perjantai 1. heinäkuuta 2016

Hengissä vielä

Otsikolla viittaan sekä agilityn SM-kisojen jälkeiseen elämään (onko sitä?) sekä pieneen onnettomuussumaan tässä juhannuksen alla.

SM-kisat on nyt onnellisesti taputeltu maaliin. Kisojen järjestelyorganisaation ytimessä olleena voisin todeta, että olipahan urakka! Ennakkoduunia toki painettiin tasaisesti pitkin kevättä, mutta viimeiset viikot ennen kisoja olivat kyllä melko työntäyteisiä, itse viikonlopun läpiviemisestä puhumattakaan. Perjantaiaamusta sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön tuli Rakokivessä vietettyä melkein 50 tuntia ja sitä ennen koko viikko oli erinäistä kisoihin liittyvää touhua. Maanantain puolella kotiin raahustaessa oli aika kaikkensa antanut fiilis. Kun viimeiset raatajat huristeltiin letkassa yöpalalle, jaksoi porukka kuitenkin vielä nauraa ja olla hyväntuulista. Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi, että hyvin me vedettiin. Tuon kokoisen kisatapahtuman läpiviemisessä totta kai sattuu jos jonkinlaista, eikä yllätyksiltä ja pikkuhärdelleiltä selvitty nytkään, mutta kaikkinensa saatiin onnistunut tapahtuma aikaiseksi. Sää oli tietysti karsein mahdollinen, varsinkin lauantaina vettä tuli kuin sieltä itsestään käytännössä koko päivän. Onneksi sunnuntain finaalit saatiin vedettyä kohtuullisen kuivalla kentällä auringonpaisteessa. Kuvittelisin, että tärkeimmät, eli kisaajat olivat pääosin tyytyväisiä ja monta halaustakin sain kotiin lähteviltä kisaajilta. Muutenkin ollaan saatu pääosin positiivista palautetta, mikä tuntuu mukavalta kaiken työn jälkeen. Alkaa kyllä koko SM-kisat olla melkoinen massatapahtuma jo, lauantain joukkuekisaan oli ilmoittautunut 251 joukkuetta, sunnuntain yksilöihin 830 koirakkoa ja päälle perjantain noin 850 starttia. Saas nähdä tuleeko asiaan muutosta vai vedetäänkö samalla systeemillä ensi vuonnakin. Tsemppiä vaan ensi vuoden SM-kisat järkkäävälle LAU:lle Lappeenrantaan :)! Toivottavasti me päästään Sinnin kanssa nauttimaan tulevaisuudessa SM-kisafiiliksistä kisakentän puolelta. Tänä vuonna koirat edusti kisoissa vain mannekiinihommissa :D



Ratoja en itse päässyt kovinkaan paljon näkemään, sen verran livahdin kenttien laidalle että joitain tuttuja ja seurakavereita pääsin katsomaan. Lauantaina sykähdyttävimmät radat olivat tietysti meidän koutsi Melissan ja Murun joukkuefinaalirata ja treenikaveri Merjan ja Yonnan finaaliveto. Samoin Sinnin kasvattaja Jennin ja Nadin finaaliratanolla ja Lotan ja Visan upea finaalirata joka päättyi pettymykseen, saivat kylmiä väreitä aikaan. Sunnuntailta eniten mieleen jäi Pasin ja Wiun jäätävä finaalirata, meinasi ihan pettymyksenkyynel tulla silmään kun mestaruus lipesi puomin ylösmenovitoseen. Huikeita menijöitä kaikki!

Onnettomuusjutuista sen verran, että itse kävelin fiksuna tyttönä juhannusta edeltävänä torstaina hyppytekniikkatreenejä ennen lämppälenkillä ollessani silmä edellä kuusenhavuihin. Kävi ihan h-vetin kipeää, mutta pystyin kuitenkin treenaamaan ja ajamaan autolla vielä kotiinkin. Alettiin sitten tehdä lähtöä mökille, ja välillä istuin silmät kiinni sohvalla, kun ei niiden auki pitämisestä tullut yhtään mitään. Kun sitten oltiin pihalla pakkaamassa autoa, kaverin koira ja Muska otti matsin keskenään. Niiden oli tarkoitus matkustaa samassa kyydissä vain Heinolaan saakka, meidän koirat kontissa ja kaverin koira etupenkillä. No yhteenotto pääsi joka tapauksessa sattumaan, ja tuloksena Muskalla ammottava haava naamassa. Kun karavaani pääsi Heinolaan saakka, oli mun silmä niin järkyttävän kipeä, että todettiin ettei auta kuin mennä päivystykseen. Onneksi ottivat Heinolassa vastaan. Tutkimuksen tuloksena haava sarveiskalvossa, antibioottia silmään, särkylääkkeitä ja lappu naamalle. Että juhannus sitten lääkittiin sekä koiraa että emäntää. Täytyy sanoa, että olipahan v-mäinen vaiva, mutta nyt alkaa se olla jo voiton puolella. Muskan haavakin alkaa hoidolla ja lääkityksellä olemaan paranemaan päin. Alkuhärdellistä huolimatta vietettiin ihanan rento juhannus mökkeillen ystävien seurassa!




Treenijutuista sitten, tällä viikolla valkkuryhmä harkkasi taas SM-kisa- ja juhannustauon jälkeen. Ratana tarjolla tällaista. Me Sinnin kanssa tehtiin pätkissä tonne 15.putkeen saakka. Saatiin loppuun niin hyvä onnistuminen, että haluttiin lopettaa siihen.

Alun ratkaisua rataantutustumisessa mietin, sillä mun ajatus oli erilainen kuin varmaan kellään muulla. Lähetin kauempaa kakkoselle ja takaaleikkasin 4.hypyn ja kepit. Se toimi kyllä hyvin, kun Sinni haki 2.hypyn niin hyvin, ja mun oikealla rytmityksellä takaaleikkauksenkin. Kepit se aloitti väärin, kunnes Melissan ohjeilla ymmärsin ohjata nekin vielä takaaleikkauksenomaisesti eli vasemmalla kädellä rintama ja paine tuonne kulmaan kunnolla. Ai että oli sitten hieno! Seiska-kasiväliäkin saatiin vähän opetella, siinäkin lähetys ponnistuspaikalle tuolta about putkien välimaastosta ja persjättö. Ei tullut sitten edes kiire takaakierrolle, kun ajoissa rohkenin lähteä ja luottaa koiran estelukitukseen. Takaakiertoihin tarvitsen edelleen lisää luottoa ohjata ne rohkeasti kauempaa, mutta saatiin tuo pätkä A:llekin taisteluasenteella menemään :D Ihan läpsyt heitettiin Melissan kanssa! 13.hypylle treenattiin sitten vippausta, mikä on toistaiseksi meillä jäänyt treenaamatta aikalailla. Siitä olisi meille kuitenkin usein paljon hyötyä, kun se antaa mulle eri tavalla aikaa toimiessaan ja helpotusta liikkeelle lähtöön. Saatiin kuin saatiinkin monta hienoa toistoa harjoittelemalla ja palkkaamalla ensin vippauksen jälkeiselle linjalle. Mahtava fiilis oppia uutta, osata ja kehittyä, JES!

Hyppytekniikkatreeneistä en ole tainnut sanoa aiemmin muuta, kuin että me käydään sellaisessa. Tosiaan kahdet treenit on nyt takana Lotan opeissa, eka kerralla tehtiin perussarjaa ja set pointtia. Perussarjalla toimi tosi hyvin, ja koska se meni niin nätisti niin tehtiin sitä jo sitten liikehäiriöllä sekä lähettämällä eka hypylle takaakiertona. Perussarjaahan me ollaan tehtykin, joten hyvä että siinä on kehitytty. Set pointilla oli myös ok johonkin 55 cm saakka, sitten alkoi tulla yliyrittäminen esiin.

Toisella kertaa oli ohjelmassa kasvava sarja ja etäisyyden arviointi. Nämä olikin selkeästi vaikeampia Sinnille. Muistelisin, että jossain Maijun treeneissä varsinkin tuo kasvava sarja oli ihan hirmu hankala Sinnin mielestä. Hyvät toistot saatiin näihinkin kuitenkin alle. Meillä on vielä yksi kerta jäljellä, ehkä saadaan sitten kattavammat analyysit Lotalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti