torstai 27. lokakuuta 2016

Uudet treenikuviot!

Tänne kuulumisten kertominen näyttää olevan melko laiskalla pohjalla edelleen.

Edellisen postauksen jälkeen mm. hieno valmennusryhmän vuosi tuli päätökseensä. Vaikka Melissan silmän alla treenaamisesta luopuminen on kurjaa, jatketaan onneksi treenaamista samalla yhteenhitsautuneella huippuporukalla! Mahtavaa, että samat treenikaverit säilyy, sillä on ainakin itselle iso merkitys! Kouluttaja on vaihtunut, ja muutamat treenit on nyt menty Virpi Kosken kanssa. Uuden kouluttajan kanssa menee varmasti taas oma aikansa, ennen kuin hän oppii tuntemaan meidät, mutta hyvillä fiiliksillä kohti uusia kuvioita mennään. Ja onneksi meidät läpikotaisin tunteva Melissa ei edelleenkään ole kaukana, jos aletaan esitellä vanhoja huonoja meriittejä treeneissä ;)!

Valmennusryhmän alkaessa asetetuista tavoitteista osa on toteutunut, osa ei. Tavoitteet ja kehityskohteet listattiin lokakuussa, ja silloin oli tosi hankalaa arvioida realistisia tavoitteita.  http://muskaksaa.blogspot.fi/2015/10/katse-tulevaisuuteen.html
Laadulliset tavoitteet osittain saavutettu, esim. esteosaaminen on hyvällä tasolla. Este/ohjaajafokus on parempi, mutta siinä on kyllä edelleen tekemistä. Tekniset taidot ovat karttuneet oletetusti. Määrälliset tavoitteet olivat näin vuoden viisastuttuani täysin epärealistiset. Meidän kisaamisen taito on edelleen huono, ja siitä syystä ei lähimainkaan saavutettu tavoitetta, minkä mukaan meidän pitäisi nyt olla kolmosissa. Vuoden 2017 SM-kisoille tavoitteena on heitetty hyvästit jo aikoja sitten. Minä jännitän kisatilanteita edelleen liikaa, tosin en enää niin paljoa. Mutta kisaamisesta on vielä paljon opittavaa, ennen kuin kolmosluokkaan tarvitsee edes päästä. Kisaaminen on ylipäätään ollut sellaista ylämäki-alamäki sahaamista ja erinäisten virheiden kautta oppimista. Jaksan kuitenkin olla luottavainen, että jutut loksahtelee paikoilleen pikkuhiljaa ja me löydetään tasapaino sitten aikanaan. Jos jotain, niin olen oppinut kantapään kautta iloitsemaan pienistä onnistumisista sen sijaan, että ilman nollia tultaisiin kotiin pää painuksissa. Tämä vuosi on ollut melkoinen asennekoulu itselleni. Tällä hetkellä meillä ei taida oikein olla mitään suurempaa ja kauaskatseisempaa tuloksellista tavoitetta. Mennään kisa kerrallaan.

Ensimmäisissä Virpin harkoissa me tehtiin ehkä vähän vieraskoreasti oman tason yläpuolella :D Minä en tätä rataa edes tutustunut tuonne 24.kepeille saakka, jonne me päästiin.


Treeniratana tämä oli jotenkin meille tosi rullaava, eikä tehtynä ollenkaan niin vaikea mitä etukäteen kuvittelin. Alun tein putkeenlähetyksenä ja leijeröin tuon hypyn tuosta välistä, neloselle backlapin tapaisesti putkeen lähetys. Haastetta meille oli noissa kepeillemenoissa, eikä tuota seiskakeppikohtaakaan kauheasti jääty tahkoamaan, hankala oli saada koira edes irrottamaan lukitus edessä olevalta putkelta. Kepeiltä jatkoon tein sivuirrotusta - Sinni kestää ne nykyään aika hienosti, valssi kasille ja putkeen lähetys. Kääntyi hienosti tolle kymppihypylle. 13. niistosokkari, joka minun mielestä ei ollut hyvä, mutta Virpin mielestä oli. Hyvin sain linjattua putkeenmenon, kun käytin vähän vastaista kättä siinä. 24. keppeihin lopetettiin, kun jonkunmoinen onnistuminen ilman putkeenmenoa saatiin :D.

Seuraavissa treeneissä olikin meille enemmän tekemistä. Voitte vain arvata, missä koira oli ensimmäiset toistot 13.esteellä ;). Myös vitosen kepeillemeno oli haastava, tein sen pakkovalssilla neloselle ja sai tehdä töitä että haki kepit oikein. Puomillemeno saatiin onnistumaan niin, että olin jo tuota 11.hyppyä tiukasti merkkaamassa, ja käskytys puomille jo 12.hypylle lähettäessä ja käytännössä paikallaan kääntäminen jo siellä ja odotus. Askeleita hypylle --> koira putkessa. Aika hieno kun onnistui! 14.hypylle jäin sen taakse ja tästä oli vaikea saada hyvä käännös aikaiseksi. Syliin meinasi tulla. Samoin 16.hypyn käännöstä viilattiin. Hienosti teki taas kepit itsenäisesti kun itse liikuin jo tuonne 18.hypylle valssaamaan. 24.hyppy oli oikeasti takaakierto, mutta sitä me ei enää saatu aikaiseksi.


Noiden kaksien ihan hyvien harkkojen jälkeen tuli tällä viikolla totaalinen pohjakosketus pitkästä aikaa treeneissä. Minä olin helvetin huono, treeni tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, tuntui ettei mikään onnistu, menetin hermoni ja lähdin kotiin paskalla fiiliksellä. Rimat lenteli, kutosen kepeille ei osattu mennä sitten millään (taas viisastuneena pitäisi ihan itse älytä avata suu ja sanoa, ettei me radalla tollaisia osata ja jättää tekemättä), kymppihypystä mentiin ohi koska en ohjannut, ja tuota 15-18 pätkää väännettiin ja käännettiin lopuksi.



Yhh, tuli ikävästi mieleen kauan poissapysyneet treenitunnelmat missä mä en osaa mitään ja koira on vain mulle kertakaikkiaan liian nopea ja haastava ja yhy yhy. Oon saanut aikaiseksi vuoden aikana kovalla työllä ja kouluttajan ja ryhmäläisten avustuksella hyvän treeniasenteen, ja PLÄTS se oli tipotiessään. Ihan turhaa Sinnin kanssa treenata edes. Toivottavasti tämä oli nyt vaan hetkellinen notkahdus ja pääsen takaisin siihen hyvään asenteeseen kiinni, mikä on saavutettu.

Kisattukin ollaan. Rukan reissun jälkeen on startteja kakkosissa kertynyt vissiin kahdeksan. Hyllyjä ja virheratoja, hyvää pätkää ja ylikiehumisesta keskeytettyjä ratoja. Jokunen kokonaisuutena varsin hyvä rata. Ihan hyviä fiiliksiä enimmäkseen kuitenkin. Kaikkia ei ole kuvattu, ja osaa en välitä muistella, mutta tässä jokunen rata:



https://www.youtube.com/watch?v=mTe7fQi8NUw
https://www.youtube.com/watch?v=aD8LwArNv_Q

Vauhtia piisaa, ja joitain virheitä sinne aina osuu :D! Ei ole juuri aikaa ohjaajan hupsisoonkinväärässäpaikassa- ajatuksille. Myös rytmittäminen tuntuu kisatilanteessa unohtuvan. Mietin virheiden listaamista, jotta saisin jonkinlaisen kokonaiskuvan, mistä niitä tulee ja mitä pitäisi siis treenata. Se lista on vain valitettavan monipuolinen. Mm. rimoja tulee jonkin verran alas, ja niitäkin sekä suoralla että käännöksissä. Kieltoja, näitä etenkin kun edetään esim. putkesta ja koiran pitäisi irrota seuraavalle esteelle itsenäisesti. Jokunen keppivirhe. Kontaktien toimivuus on ollut aika lailla 100 %, siihen voi olla tyytyväinen. Ne on aika hienot nyt! On kannattanut niitä tahkota ja pitää kriteerit tiukasti.

Sinnin kanssa muuten aloitettiin taas tokon treenaaminen ryhmässä, ja voi kun on ollut kivaa! Menin sinne vähän sillä asenteella, että kun itsekseen on vaan vähän tehty niin saadaan alkaa korjata sitäkin vähää mitä jo osataan. Kun ei odota mitään tässä lajissa, niin meidän osaaminen ja koiran oivaltamiset on yllättäneet positiivisesti! ALO-liikkeet saisi kohtuu pienellä viilaamisella koekuntoon, mikä on melko yllättävää suhteutettuna treenimäärään ja mun osaamiseen tokossa. Isompi homma tulee olemaan siinä, miten sen kokonaisuuden saa kasaan kokeenomaisesti. Mutta treenimotivaatio on kasvanut sen myötä, että olen huomannut että ei me ollakaan niin huonoja kuin kuvittelin, ja ollaan saatu hyviä treeniapuja kouluttajilta.

Paikallaoloa ei olla koskaan treenattu aiemmin ryhmässä, ja muutaman treenikerran se meni ihan nappiin. Eilisissä treeneissä jostain syystä Sinni ahdistui liikkurin lähtiessä liikkeelle jätön jälkeen, ja se kipitti mun luokse. Toinen yritys oli hyvä. Tämä tarvisi siis lähinnä treeniä ryhmässä ja häiriöitä.

Seuruu on parempi kouluttajan mielestä kuin oletin, mä ajattelin että siitä tulee huutia. Käännöksissä on vielä tekemistä, eikä niitä ole juuri tehtykään. Eilen katsottiin niitä, ja täyskäännös on hyvä, ja vasemmalle käännöksiin saatiin treeniapuja.

Maahanmeno seuruusta on hyvä. Tässä tarvitaan lähinnä malttitreeniä, ettei nouse perusasentoon ennen käskyä.

Luoksetulokin on hyvä. Tässä treeniä siihen sivulletuloon, ettei tule sinne pompulla :D

Noutoesineen pito on eniten vaiheessa. Ei osaa vielä. Se kyllä tykkää noutaa, mutta pelkkä pito ei onnistu. Tähän on kuitenkin myös treenisuunnitelma, enää tarvii treenata!

Kaukot. Vaatii malttia.

Estehyppy hyvä. Sivulletulossa sama homma kuin luoksetulossa.

Noin niin kuin kokonaisuutena isoin treenattava asia on maltti, että pysyy rauhallisesti kaikissa liikkeissä - kestoa siis. Perusasennossa jos pojotetaan liian kauan, alkaa tarjota jotain muuta - sama näkyy siis myös esim. liikkeestä maahan ja kaukoissa. Mutta joka tapauksessa, ei ollenkaan niin katastrofaalista kuin olisin kuvitellut. Ja aika hyvin tekee tokohommia nyt hallissa, vaikka ympärillä aksataan, sekin on meille jo työvoitto!

Jotta muistettaisiin, että meillä on myös mummokoiranen, mainittakoon että Muska jatkaa rally-tokoilua ryhmässä. AVO-liikkeet on ihan ok, voisi varmaan mennä kisaamaan. Omiin kisoihin ei nytkään valitettavasti päästä. Hedaria aiheuttaa lähinnä se, että kun se peruspohja (seuruun paikka, perusasennon paikka) nyt ei ole ihan niin justiinsa ollut, niin asenne on vähän semmoinen "sinne päin". Rallyssä se nyt ei toki ole ihan pilkuntarkkaa, mutta se ärsyttää mua. Omapahan on vikani, kun niissä on annettu höntsäillä. Välillä Muskalle tulee ihan selkeitä aivopieruja, koska se on niin tohkeissaan :D! Se jopa tarjoaa ja ennakoi treeneissä, mikä on jo aika hurjaa. Eilisissä treeneissä sillä meni ihan pasmat sekaisin, kun sen OMA pallo oli houkutuksessa. Jo lähtöön mennessä se kävi pöllimässä sen, ja vaikkei houkutuksessa sinne mennytkään, niin siitä näki että sen ajatukset oli koko ajan pallossa. Ylipäätään sen kanssa asioiden korjaaminen on aika haastavaa, koska tuntuu ettei se tajua tekevänsä väärin, vaikka sille asiasta huomautettaisiinkin. Ja se on valitettavasti niin putkiaivoinen, että välillä vaikka kuin vääntäisi rautalangasta, niin ei lamppu syty. Hassu mummeli <3

Loppukevennyksenä tunnelmia jokusen viikon takaa frisbeepuuhista, kuvista voisi päätellä että oli vielä kesä mutta lokakuun puolella jo mentiin. Nyt ulkona alkaa näyttää syksyltä: harmaata, märkää, räntää ja pimeää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti