maanantai 2. tammikuuta 2017

Paremmalla ja rennommalla otteella kohti vuotta 2017

Hiljaista on taas ollut blogin puolella, mutta niin on ollut harrastusrintamallakin. Sinni aloitti odotetut juoksunsa, joten ollaan oltu breikillä kaikista treenitouhuista. Muskankaan kanssa en sitten treeneissä käynyt, jotta sain itse myös täystauon. Toki hallilla olen hypännyt kouluttamassa, mutta sitä ei lasketa :).

Yhteenvetona Sinnin kisavuosi numeroina: me tehtiin tänä vuonna kisaratoja yhteensä 38. Mulle se tuntuu kohtuullisen suurelta määrältä, mutta ei se loppujen lopuksi taida mikään jättimäinen luku olla, jos lasken meidät aktiivisesti kisaavien joukkoon. Radoista 18 oli ykkösluokan ratoja, 20 kakkosluokassa, jonne noustiin elokuussa. Syksyllä kisattiin siis paljon. Ja tehtiin paljon hyllyjä :D Kakkosista meillä ei ole yhtään nollaa, vajaa kolmasosa vp-ratoja ja sitten niitä HYL-ratoja.

Treenivuosi on ollut hyvä. Pääosin ollaan nautittu treenaamisesta - siis myös minä! Paljon on duunia tehtävänä, mutta ollaan me paljon opittukin. Varsinkin minä. Pitäisi aina leuka rintaan- fiilisten puskiessa päälle muistaa, mistä itse ohjaajana olen lähtenyt Sinnin käsiini saatuani. Voin ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että siitä on kehitytty hurjan paljon. Muutos, joka on täytynyt saada aikaiseksi on valtava, ja tekemistä on vielä edelleen hurja määrä. Vuotta taakse päin katsellessani olen kuitenkin tyytyväinen omaan kehitykseeni. Siitä suuri kiitos valmennusryhmään osallistumiselle. Vuosi jää plussan puolelle taitojen karttumisen puolesta, mutta myös asenne on parantunut huomattavasti. Pääosin pystyn ohjaamaan Sinniä, vaikka se ei totta tosiaankaan ole mikään helpoin agilitykoira.

Alkaneelle vuodelle tavoitteet on melko maltilliset. Kisatauko saa jatkua nyt alkuvuodesta vielä jonkin aikaa, ja sitten tähdätään kolmosiin nousuun. Mukavahan se olisi, jos päästäisiin hakemaan SM-kisajoukkueeseen, mutta jos ei, niin sitten ei. Sen verran epävakaata ja epätodennäköistä on meidän nollien tekeminen, että en ota asiasta turhia paineita :D Kisaradoille tavoite on saada hyvä fiilis ja löytää se tekemisen ilo sinnekin. Tuloksia tulee sitten jos tulee. Keskitytään oppimiseen, ja ensimmäinen homma on oikeasti käydä läpi ja kirjoittaa lista asioista, jotka erityisesti vaatii lisää treeniä. Ja sitten treenaamaan niitä asioita. Omatoiminen treenaaminen on ollut melko vähäistä, ja siinä olisi syytä tsempata vähän. Liiasta treenaamisesta ei meitä voi ainakaan syyttää!

Sinnin kanssa tokoilu aloitettiin hieman tavoitteellisemmin syksyllä, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että sitä lajia haluan jatkaa myös. Toko on päässyt yllättämään, se on ollut tosi kivaa ja antoisaa. Toki jos asettaisin jonkinmoisen kisatavoitteen, pitäisi treenimääriä nostaa myös huomattavasti. JOS treenimotivaatio ja kehitys pysyy samanmoisena, voisi kai pitää realistisena, että ALO-liikkeet saataisiin valmiiksi niin, että tämän vuoden aikana voitaisiin mennä kokeisiin.

Muskan kanssa käytiin rallykisoissa tasan kerran, joten sen suhteen olen kyllä ollut laiska. Omat kisat on osuneet huonoihin ajankohtiin ja muualle en ole saanut aikaiseksi lähteä. Ensi vuonna lupaan olla siis aktiivisempi myös mummokoiran suhteen. Tai en lupaa sittenkään. Mutta yritän! Ainakin nyt jokunen AVO-luokan kisa voitaisiin käydä tekemässä. Treeniryhmässä se saa käydä myös tulevan vuoden. Jossain tässä alkuvuodesta Muska menee sinne nisäkasvainleikkaukseen, ja se sterilisoidaan siinä samalla. Leikkaushan oli tarkoitus tehdä jo joulukuun alussa, mutta koska mummo teki täysillä valeraskautta, piti asian kanssa odottaa. Toivotaan mummokoiraselle vielä monia terveitä vuosia <3 Sehän täyttää tänä vuonna jo täydet 10 vuotta! Hauskaa sinänsä, että se on ollut ihan omituisen pirteä ja touhukas viime aikoina. Kovin leikkisä, lenkeilläkin juoksentelee kuin nuoret tytöt ja haastaa Sinniä leikkimään. Outoa, etten sanoisi.

Ylipäätään saan olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että mulla on kaksi perustervettä koirakaveria. Niin monia ikäviä uutisia on viime vuodenkin aikana melko laajan koiraharrastajatuttavapiirin joukossa ollut. Koputan siis puuta, ja toivon hartaasti, että mummelin lisäksi myös Sinni saa pysyä terveenä ja ehjänä jatkossakin. Jo pelkästään loppuvuoden liukkaat kelit aiheuttivat ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta kun ei noita voi pumpuliinkaan laittaa.


Loppuun julkaistakoon viime vuoden kaksi viimeistä kisarataa Sinnin kanssa Kotkassa marraskuussa.



Sinni teki hienosti, ja ohjaaja saa kiittää itseään virheistä. Mutta on siellä paljon taas hyvääkin. Uskotaan siihen, että tänä vuonna saadaan niitä onnistumisiakin, jahka saadaan luottamusta ja rohkeutta lisää kisaradoillekin mukaan  <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti