maanantai 30. tammikuuta 2017

Tarttis teherä jotain

Meillä vaihtui kouluttaja nyt taas uuteen jaksoon, ja ekat treenitkin on uuden koutsin kanssa räpistelty läpi. Otsikolla viittaan näihin treeneihin, sillä Sinnin boogie huiteli sellaisissa sfääreissä, että Kati sai varsin kattavan käsityksen siitä, mitä meidän tekeminen voi kutakuinkin pahimmillaan olla. Ehkä ihan hyvä sinänsä, vaikka oma mittaristo veteli punaisen puolella myös, kun koira huusi perkelettä ja jyräsi rimoja alas mennessään. Joku mystinen kuun asento aiheutti sen, että Sinni kävi tosi lämpöisenä - tai yli sen normin. Positiivista tässä oli se, että Kati omasta kokemuksestaan ryhtyi analysoimaan syitä rimojen tiputteluun. Eipä ne asiat nyt mitään uutisia olleet... Mutta kas kun joku ulkopuolinen asiaan kiinnittää huomiota ja ehdottaa myös ratkaisua, mikä YLLÄRIPYLLÄRI olisi asian treenaaminen, niin voi ohjaaja taas lyödä itseään, kun ei systemaattisesti ole tätä asiaa pyritty korjaamaan. Rimojen pitäminen ohjaajan liikehäiriössä. Takaakiertojen ja vinorimojen ponnistuspaikan treenaaminen. Näihin sain ihan konkreettisia treenivinkkejä, joten jospa nyt oikeasti alkaisin pureutua tähän asiaan voivottelun ja kiroilun sijaan.

Treeni oli tällainen. Varsinaisesti ainoastaan tuo keppikohta oli sellainen, mitä ei osattu. Mitä nyt tosiaan rimoja tuli alas vähän siellä sun täällä.


Käytiin myös koko radan treeneissä vissiin Sinnin kanssa ensimmäistä kertaa. Niitähän meillä pidetään kerran kuussa, aina vaan jotenkin sattunut silleen ettei olla päästy. Se oli kyllä ihan tosi kivaa ja tietysti parasta kisanomaista harkkaa. Ratana Petteri Kermistä, piirrustuksesta poiketen toisen A:n ja renkaan tilalla oli puomi.


Tehtiin tosiaan kisanomaisia vetoja, joista ensimmäisellä hyllytettiin tuonne 16.putkelle, siihen saakka oikein hyvää rataa. Tätä sai kyllä vääntää että onnistui, kun Sinni lukitsi putken jo A:lta saakka. Putki-puomi erottelu alussa onnistui, tosin seuraavalla kierroksella sitten ei. Loppua kokeilin kepeiltä muutamalla eri tavalla, parempi meille oli että menin kepit seinän puolta. Kontaktit oli loistavat! Hyvän fiilikset treenit.

Tokossa tehtiin kokeenomainen treeni viimeksi myös, joka sai mut pohtimaan ääneen kisatavoitetta sinnekin. Kyllä me varmaan viimeistään syksyllä mennään, jos nyt ei tule rimakauhu tai jotain muuta mystistä. Agilityn osalta en edelleenkään ole katsellutkaan kisakalenteria, voi kevyesti mennä maaliskuun puolelle, kun omat viikonloput näyttää melko täysiltä hamaan tulevaisuuteen saakka.

Sinni menee tällä viikolla Koskelman Riinan fyssarikäsittelyyn, saas nähdä mitä sieltä tulee, kun sitä ei ole juoksujen ja aikatauluongelmien vuoksi hierottukaan pariin kuukauteen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti