sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hymy korvissa!

Huppistakeikkaa, edellinen blogipäivitys on maaliskuulta, ja kesäkuulta täällä lojui luonnos ☺Aikamoisen laiskaa touhua, ei vaan ole jotenkin saanut aikaiseksi eikä ilmeisesti huvittanutkaan kirjoitella mitään! Jospa uuden kauden alkaminen ja uudet, ä-lyt-tö-män siistit treenikuviot saisi aktiivisuutta aikaiseksi täälläkin!

Minä ja Sinni ollaan nimittäin mukana VAU agility TEAMissa tulevalla kaudella! Tähän torvensoittoa ja fanfaareita, niin fiiliksissä oon siitä! Tällaista valmennuskokonaisuutta kokeillaan meillä ekaa kertaa. Lyhykäisyydessään kuvio on sellainen, että tarjotaan seuran potentiaalisille koirakoille, "tulevaisuuden starboille" kokonaisvaltaista treeniä kehittymisen tueksi. Mukana on siis lajivalmennuksen lisäksi fysiikkatreenaaminen ja psyykkinen valmennus. Lajivalmentajana meillä on Outi Harju, fysiikkavalmentajana Rosa-Maria Ikäheimonen Sporttitassusta ja mentaalivalmentajana Jaana Blom / Mielenmaa. En malta odottaa!

Kirjallisen hakemuksen lisäksi mukaan tuli liittää video lajiosaamisesta, ja päädyin laittamaan sinne ton edellisen postauksen kisavideon lisäksi pätkiä Kim Kurkisen kesäkuun treenistä. Kävin kuvailemassa jo erikseen treenejä, mutta totesin että nämä pätkät kertovat rehellisemmin meidän tekemisestä, kuin varta vasten väsätty ja parhaat palat esittelevä video. Videolla näkyy hyvin niitä haasteita, mutta myös se, että pystytään parantamaan tekemistä hyvän kouluttajan avulla. Kimin sanoja mukaillen, ”koira on mieletön ja ohjaajakin ihan kehityskelpoinen, lekalla vain pitää ensin vähän lyödä”.


Testipäivä meillä menikin sitten ihan reisille. Mua kai sitten jännitti niin paljon, että Sinni kävi ylikierroksilla, meni ihan reikäpäämoodilla rimoja tiputellen ja sinkoili läpi ohjauksista räyhäten mennessään, ihan eri tavalla kuin normaalisti. Mitään muuta syytä en siihen keksi, kuin sen että otti mun jännityksestä kimmoketta. Mikään muu kun ei tilanteesta tehnyt poikkeavaa treenitilanteeseen, missä se on viime aikoina ollut varsin järkevä ja hyvässä vireessä tohon lauantaihin verrattuna. Mun onni, että Outille oli laitettu myös se hakemus videoineen, ja kai sitten näki sen potentiaalin koirassa huonosta päivästä huolimatta. Kun eihän tuonne ollut tarkoitus valmiita koirakoita ottaakaan tai arvioida mukaanpääsyä sen perusteella, kuka vetää parhaiten. Mutta eniveis, messissä ollaan ja odotan innolla! Nyt alkaa taas erilainen hommien tekeminen!

Ja mitäs muuta meille kuuluu. Mummokoiranen on käynyt hilputtelemassa jo kaksi tulosta AVO-luokasta. Se on huuurjan iloinen aina kun pääsee treenaamaan, ja onpa se saanut matalilla rimoilla humpata aksaakin silloin kun olen hallilla omin päin käynyt. Rallyryhmässähän se ei enää kesäkaudelta ole ollut. Se saa hömpötellä omatoimisesti, en oikein näe tarvetta treenata sen kanssa ryhmässä. Saa nähdä, loppuuko kisaaminen viimeiseen AVO-luokan tulokseen, vai aletaanko tahkoamaan oikealla puolella tekemistä vielä. Tuija oli ehtinyt käydä Artjärven Ärinöissä nappaamassa meistä muutaman kuvankin <3




Entäpä Sinni sitten. Tuon edellisen maaliskuisen päivityksen jälkeen käytiin vielä Janakkalassa muutama startti, missä radat olikin varsin kivaa menoa (rimafemma ja HYL kuitenkin). Samaisella reissulla siltä repesi kuitenkin myös etutassusta kynsi, ei aksatessa tosin vaan lelun kanssa ulkona hilluessa. Kynsi käytiin poistattamassa ja kuukauden päivät sitä paranneltiin. Se parani kyllä ihan tosi hyvin ja nopeasti, kun olin varautunut paljon pahempaan. Toukokuussa kisattiin kahdet ulkokisat, ja voi pojat kun niissä oli taas yhteistyö ja järki täysin kadoksissa. Varsinkin helatorstain kisat Tampereella oli täyttä kaaosta ja ylikuumenemista, yhtäkään rataa ei tehty maaliesteelle saakka. Olin suoraansanoen pettynyt ja kiukkuinen. Sen jälkeen puhalsin syvään ja jäätiin kisatauolle, jonka PITI loppua nyt viikonloppuna. Mutta kohtalo puuttui peliin, ja makasin ihan kanttuvei kotona peiton alla sairastellen. Höh kun harmitti! Mutta onneksi nyt alkaa lähistöllä olla hallikisoja taas reilusti. Ulkokisoihin me ei mennä, siihen ei vaan pinna riitä. Lukuunottamatta piirinmestiksiä toki ;)

Aksatreenit on olleet nousujohteisia ja edistystä on tapahtunut. Oon ollut hurjan tyytyväinen meidän kouluttajiin Katiin ja Virpiin, jotka jatkavat meidän iloksi myös tulevalla kaudella. Rimat toki on ongelmana treeneissäkin välillä, vaikka parempaan suuntaan on menty ihan selkeästi. Tokotreenit meillä on ollut joka toinen viikko edelleen Tuijan opeissa.  Noin ylipäätään tokoilu on maistunut ja se on kivaa! Jospajospa sinne kisaamaan tässä innostuttaisiin.

Lajitreenien lisäksi ollaan kaverin kanssa ahkeroitu jo 16 viikkoa agilityohjaajien fysiikkatreenien parissa! Valmennusryhmän tulossa olevat treenit ei siis tule ihan puskista, sillä saman valmentajan juttuja ollaan etävalmennuksessa tehty! Lämmin suositus: http://www.sporttitassu.fi/

Hii, intoa puhkuen lähdetään treenisyksyyn - paljon hikeä ja ehkä niitä kyyneleitäkin tiedossa, mutta periksi ei anneta ja hymyssä suin odottavin fiiliksin! Outin palautesanoja lainaten, minulla on "valtavan potentiaalinen koira, joka kehittyy kuitenkin hitaasti, että hymyä tullaan tarvitsemaan jatkossakin myös noina huonoina päivinä". Maailman paras härveli <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti